Lenkkiterkut

Saavuin juuri kotiin tehtyäni n. 5 kilsan hölkkälenkin. Intervallityyppistä tällä kertaa. Tuli myös testattua mun uusia lenkkareita. Tosi hyvät oli, vaikka pilkkahintaan ne sainkin, heh.. Nyt on feeling great ! Elämä maistuu ja sillee, vaikka pieniä vastoinkäymisiä on taas ollu. Mutta niistähän tää elämä koostuu, ei vaan voi mtn. 

Mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen. Niin paljon hyvää on tapahtunu ja niin paljon eteenpäin on menty, että eihän tässä meinaa itekkään pysyä perässä. Mutta hyvä niin ! 

Kerron näistä mun hyvistä asioista ja elämänmuutoksista sitten omassa postauksessa, jonka teen jossain vaiheessa. Tässä lähiaikoina, I promise. :)

Hiki valuu..

Siinä kuvaa uusista lenkkareista.

Nyt suihkuun ja sen jälkeeeeeeeen:

Porkkanoita, Bonaquaa ja itetehtyä dippiä.

PARASTA ! 

Memories Of My Father

Mä tulin postaamaan teille aiheesta, joka on ollu mielessä joka päivä: Iskä. Mun oma isä, jota ei enään ole. Ei ole ollut kohta enään kahteen vuoteen. Syksyllä tulee 2 vuotta isin kuolemasta. Aika on menny pirun nopeesti, enkä voi käsittää miten tää aika juoksee tätä vauhtia. 

Olin jo melkein tottunut ajatukseen, että joudun elämään ilman isää. Olin fine. Sit mä tajusin, että miltä musta tuntuu kattoo, kun ihmiset viettävät aikaa omien isiensä kanssa. Oon tosi onnellinen heidän puolesta, että he saavat vielä viettää aikaa yhdessä. Mut samalla mä oon tosi katkera, koska mä en voi enään viettää aikaa onnellisesti oman isäni kanssa. 

Mä en tiedä, mikä oli iskän viimeinen toive. Mut mä olisin halunnut toteuttaa sen. Mä todellakin olisin halunnut toteuttaa isäni viimeisen toiveen. Olisko hän halunnut käydä omalla rannalla, Lapissa vai olisiko iskä vaan halunnut nähdä tyttäriensä kasvavan? Olisin halunnut olla enemmän iskän tukena, kun iskä vietti viimesiä hetkiä sairaalassa. Mä olisin halunnut olla iskän kanssa kahestaan, pitäen toisiemme käsistä kiinni ja halata kovaa. Mä olisin halunnut olla paikalla, kun iskä lähti taivaaseen. Mä olisin halunnut sanoo iskälle vielä viimesen kerran: Mä rakastan sua isi.. 

Mutta ei. Mulla ei ollu aikaa hyvästeille. 

Oon miettinyt syytä, miks just meijän iskän piti lähtee. Luulen, että oon tajunnut sen. Yhden ihmisen täytyi lähteä, jotta uusi ihmisen alku voisi syntyä. Iskän piti lähteä, jotta siskon vauva sai syntyä. Syntyi uusi elämä, uusi alku. It was love at first sight. <3

Oon mahdottoman onnellinen siitä, että mulla on hyviä muistoja lapsuudesta, jossa iskä oli mukana. Mitä kaikkee kivaa me tehtiinkään yhessä. Minä, äiti, iskä ja isosisko. Vitsit kuinka onnellinen lapsuus meillä oli. Näitten muistojen avulla mä jaksan. Mä tiedän, kuinka isä seuraa mun ja mun siskon perheen elämää taivaasta. 

Nyt mulla on tilaisuus sanoa: Iskä, I love you. <3

"Etkö sä nää, että mun tavarat on tässä."

Nousin sunnuntaina bussiin tullakseni takasin Tampereelle Ruovedeltä ja näin, että bussi oli ihan täynnä. Huomasin kuitenkin, että yhen vähän vanhemman rouvan vieressä oli paikka vapaana. Kysyin häneltä, että onko tämä paikka vapaana ja voinko minä istua siihen. MUTTA ette ikinä arvaa mitä se vastas mulle. Vastaus oli: "Etkö sä nää, että mun tavarat on tässä. Jos mun tavarat on tässä, niin sillon tässä ei ole vapaata." Seisoin siis bussissa ne vitunviisikymmentäkilometriä vaan sen takia, että tämä kyseinen henkilö ei voinut siirtää matkatavaroitaan. 

Kuinka itsekäs ihminen voi olla ?

No mutta onneks on olemassa vielä toisenlaisiakin ihmisiä. Niitä itsekkäitten vastakohtia. Iloitaan niistä ja unohdetaan muut. :) 

Vuoden 2013 muistelmia

(Oon vähän nyt myöhässä tän kanssa, mutta tän postauksen tekemisessä meni niin kauan aikaa. )

Niin se vuosi taas vaihtu ja nyt se on täällä, vuosi 2014 ! 

Paljon mahtu menneeseen vuoteen, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Ajattelin kerätä tähän viime vuoden merkittävimpiä tapahtumia ja tunnelmia. Tän avulla voin sit muistella viime vuoden onnenhetkiä ja niitä huonoja hetkiä, joista on kuitenki päästy yli ja selvitty. :)

9.1

Äitin 50-vuotissynttärit. I love you mom. ❤ Juhlittiin niitä perheen ja suvun kesken. Oli kiva juhlistaa äitiä. Äitikin tykkäsi kovasti, vaikka sanoikin, että ei halua minkäänlaisia juhlia järjestettävän hänen vuoksi. Äiti koittaa olla liian vaatimaton.. Mä tykkäsin kans tosi paljon nähdä sukulaisia, koska niitä tulee liian harvoin nähtyä.

16.1

Ehkä mun elämäni tärkein päivä. Musta tuli täti. ❤ Pienen 3710 grammaisen ja 50 senttimetriä pitkän pikkuprinsessan täti. Huikeeta. ❤

Niin se aika on vierähtäny, sillä kohtahan Linnea täyttää vuoden. On se niin iso tyttö jo. Kävelee ihan täysillä jo ja vauhti on kuin Duracel-pupulla. Koko ajan saa olla vahtimassa ja kun selkänsä kääntää, niin valmiina on jo katastrofin ainekset..  (Toivottavasti mulla on kanssasisaria, jotka tietää, että meillä tädeillä ei oo helppoo, heh.. ) On se silti vaan tädin oma rakas mussukka. ❤ 

15.2

Päivä, joka muutti kaiken. Sinä päivänä mä jouduin pyörätuoliin puoleksi vuodeksi. Aika moni varmaan muistaakin  syyn, mutta kertaan tähän silti lyhyesti, että mitä kävi. Eli olin laskettelemassa ja joku poika laski mun päälle. Diagnoosina aivotärähdys, niskarevähdys ja jonkinlainen hermovaurio selkään. Siitä sitten lähti pitkä kuntoutuminen, joka kesti melkein puoli vuotta. Mutta tässä sitä ollaan, jalkeilla taas !

1.6

Peruskoulu ohi ja päättötodistus kädessä ! Keskiarvo 9.0 ja stipendi. 

2. - 11.7 ja 14.7

Seurakunnalla isoshommissa. Oli kyllä ikimuistonen ripari ja mulla oli ihan parhaat pikkuset. <3

12.8

Tuolloin mä alotin amitsun. Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto.  :)

19.11


Vanha lapsuuden ystävä nukkui pois. Hän oli ollut jo pitkään koomassa ja nyt hän ei sitten jaksanut enää. Pitkään jaksoit taistella pikkunen, mutta et loppuun asti. ❤

Siinä ne tais sitten olla. Musta itestä oli tosi kiva tehdä tämä, koska sai tehdä sellasen aikamatkan menneeseen aikaan ja muistella vanhoja, hyviä asioita. Mä tajusin, että mun viime vuoteen mahtu kuitenkin paljo enemmän hyviä asioita, kuin huonoja. Näin sen vaan tajuaa, kun malttaa rauhassa pysähtyä miettimään asioita. Eli tän jälkeen voin sanoo vuoden 2013 olleen hyvä vuosi. :) Tehdään tästä vuodesta kuitenkin vielä parempi. ❤

Tapahtumarikkaat päivät

Eilen mulla oli iltavuoro töissä ja sehän meni jätte bra. (Mitä nyt nielasin mun kielikorun ja hukkasin mun avaimet..) Saatiin kehuja paljon. Oli kyllä niin hauskaakin siellä keittiön puolella, että kyllä sai nauraa melkein kaksinkerroin. :) Vaikka läppä lentää, niin silti tulee työt hoidettua, kun on niin hyvä porukka ja hyvä työympäristö. 

Tänään meillä oli koulussa ohjelmassa vaan keittiön siivousta. Keittiö puhtaaks lattiasta kattoon ! Koulun jälkeen mentiin Joksun kanssa Arnoldsiin kahville ja sen jälkeen pelikauppaan pyörimään. Ah, Call Of Lohi, vai mitä Joksu ? ;) 

Sen jälkeen mulla olikin lääkäri, jossa testailtiin kuuloa. Niinhän siinä kävi mitä pelkäsinkin, eli mun kuulo on heikentynyt melkein 50 %. Lääkäri laitto siis lähetteen tarkempiin tutkimuksiin..

Vähän on ollu lähiaikoina paha olla, mutta elämä voittaa kuitenkin. Mulla on elämässä kuitenkin asioita, jotka on hyvin, niin enhän mä todellakaan voi heittää niitä menemään. I'm happy now. :)

Ostosreissu

Tuli tossa käytyä joululahjaostoksilla ja sieltähän vaihteeks tarttu muutakin mukaan, kun joululahjoja muille. No kyllä sitä joskus voi itsensäkin palkita ostamalla itselleen jtn kivaa. :)

Mä niin haluaisin laittaa tänne kuvia niistä ostamistani joululahjoista, mutta en voi, koska ne henkilöt, joille lahjat menevät, lukevat tätä mun blogia.

Nyt kuitenkin kuvia mun muista ostoksista.

Leffat yhteensä 24.90 €

Nyt löysin sen karvahupparin, mitä oon ettinyt jo pitkään ! Seppälän miestenosasto 49.95 €

SodaStream 49.95 € ja makutiivisteet 8 €/pullo 

Molemmat Cittarista.

Dove vartalorasva 5.95 € ja Lumenen läpinäkyvä päällyslakka 6.55 € Tokmannilta.

The Body Shopin sitruunahuulirasva 5 €

8 kpl sukkia yhteensä 14.95 € Seppälästä.

(Oon sellanen sukkien suurkuluttuja, että koko ajan sukat menee rikki. Niitä pitää siis olla paljon..)

2 kpl ruutupaitoja H&M 9.95/kpl

I'm chef, Masterchef

Eilen olin ekaa päivää keittiössä harjottelussa. Oli se vaan paljon kivempaa, kun tarjoileminen. Tajusin sen jo yhen päivän jälkeen. Oli jotenkin kodikkaampi olo, kun sai olla kokin vaatteissa. Tänään mulla oli vapaapäivä, koska mulla on sit sunnuntaina työvuoro. Aamuseittemäks reippaana töihin, jes..  Eivaan, ootan sitä oikeesti ihan innolla ! :)

Vaikka pääammatikseni haluankin sairaanhoitajaks, niin kokkikin on niin mun juttu !

Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.

Pitkän aikaan kaikki tuntu olevan hyvin, mutta asiat ei oo enää ennallaan. Sain eilen sen viestin, mitä oon pelänny saavani jo pitkän aikaa. Pitkään koomassa maannut hyvä ystävä menehtyi eilen. Emmi ei vaan jaksanu enää taistella. Pitkään hän jakso, mutta ei loppuun asti. Ehkä kuitenkin parempi näin, että ei ois tarvinnu elää vakavasti vammautuneena. Nyt hänen on hyvä olla, ilman kipuja ja tuskaa. <3 

Tuntuu tosi pahalta, liian pahalta. Toinen suuri menetys pienen ajan sisällä. En oikeen tiedä mitä kirjottaa. Päässä on paljon ajatuksia, mutta en saa niitä ulos. Mutta täytyy vaan jaksaa ja jatkaa elämää. Niin Emmikin varmaan haluais meidän tekevän. Puhuin tytön äidin kanssa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Elämän on jatkuttava, se on nyt vaan ainut vaihtoehto. 

Sä lähdit täältä hiljaa pois, kuin kynttilä sammunut ois.

Ei kauniimmin täältä lähteä vois, kuin unessa hiljaa nukkua pois.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Enkeli pieni ja valkoinen, tuli mukanaan lämpö taivainen. Tarttui käteen lapsen pienen, lapsen mukanaan taivaaseen vieden.

Sick but happy

Huoh, taas kipeenä. Tällä kertaa kurkunpääntulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Ja molemmat vielä virusperäsiä, joten ei antibioottia. Kestää siis pitempään tää tauti, kun pitää vaan sairastaa tulehdukset pois.  No nyt vaan voin ottaa lepiä ja kattoo Salkkareita. Meinaan uus Salkkari-boksi ilmesty just ;)

Viime postauksessa kerroinkin siitä myrkytystilasta, joka mulla oli, niin se kaikki on jo takana päin. Vointi on korjaantunut taas täysin normaaliks. :) Eli hyvin menee. Muutenkin elämässä on tällä hetkellä kaikki mallillaan. Asiat sujuu hyvin ja oon tyytyväinen kaikkeen mitä mun elämässä on. Mulla on niin moni asia hyvin. Tädin muru on vaan parasta. <3 Linnea tosiaan on ottanu ekoja askeleita ja viikonloppuna se käveli jo monta metriä ilman tukea. Niin iso tyttö jo. 

Tein tälläsen kollaasin Linneamurusesta.

Nyt peiton alle ja Salkkarit pyörimään. Hyvää yötä kaikille.

<3

Elämä potkii päähän, mut mä potkin lujempaa takasin

Taas on tapahtunut kaikenlaista lyhyellä aikaa. Tayssissa makaamista, käden kipsaamista, huonoo oloo ja työharjottelua. Monta vähän huonompaa asiaa, mutta myös hyviä asioita.

Käsi on siis murtunut kolmesta kohtaa: pikkusormi, nimetön ja rystynen, joten kipsihän tässä kädessä koristaa. Tää kipsi tietysti haittaa työharjottelua. Harmittaa siis ihan hirveesti, kun harjottelu menee nyt osin vähän hukkaan. Reilun viikon tää mulla on vasta ollu, 5 viikkoo jäljellä, huh.. No mut ei se oo este, vaan hidaste.. :)

Viime keskiviikkona aikasin aamulla tuli kiireellinen lähtö ambulanssilla Tayssiin. Diabeteksen takia mulle oli kehkeytynyt vakava myrkytystila. Olin tosi huonossa kunnossa. Eilen pääsin pois osastolta eli vähän on vielä heikko olo, mutta pikkuhiljaa tästä olo rupee paraneen. Harmittaa tällänen tilanne tosi paljon, koska oon koittanu hoitaa diabetestäni mahollisimman hyvin. Täytyy vaan hyväksyä tää, tällästä tapahtuu välillä kaikille diabeetikoille. Jäin miettiin, että toisaalta, tää oli tosi hyvä juttu, että näin kävi. Lääkärit ja hoitajat on ollu koko ajan sitä mieltä, että mä en vaan hoida itteeni. Oon yrittäny kertoo välillä jopa itku kurkussa, että minä hoidan kyllä itteeni, mutta mun on vaikee saada verensokerit hyvään malliin, koska ne heittelee niin hirveesti. Mutta mua ei uskota. Nyt oli hyvä, kun hoitohenkilökunta näki omin silmin sitä mun arkee, että kuinka ittensä hoitaminen ei oo aina niin yksinkertasta ja helppoo, niin kuin kirjoissa lukee. Ehkä ne nyt tajus vihdoinkin, kuinka vaikeeta hyvä hoitotasapaino on saada onnistuun, kun et saa sokereihin mtn tolkkua.. 

Nyt haluun keskittyä taas niihin hyviin asioihin. Työharjottelussa on ollu tosi jees. Se on ollu tosi hyvä etappi mun tulevan uran kannalta. Oon tykänny tosi paljon. 

Sain eilen ihanan viestin. Sisko laitto viestiä, että Linnea on ottanu ekat askeleet ilman tukee. Vastahan se oli pieni vauva, nyt se on jo iso tyttö. Niin ne kasvaa. Tädin oma mussukka. Elämän valo. <3