Taivaan kirkkain tähti

Ja niin isästä tuli enkeli..

"Kai minustakin kerran tulee enkeli, niin minulle sanottiin, ihan varmasti sanottiin. "Sinä olet sen laatuinen ihminen, josta tulee isona enkeli", isä sanoi. Ja sellainen ihminen oli isäkin. Ja sitte kun minä olen iso, niin me yhdessä lohdutamme surullisia enkeleitä, tai lennätämme heidät paikkaan, joissa sadetta kaivataan.

Vesi menee kengästä läpi ja minä ihmettelen miksei isä lohduta enkeleitä, tai vie heitä muualle, sillä minulla on vettä jo tarpeeksi. Entä jos isäkin on surullinen, kuka häntä lohduttaa ? Minun täytyy päästä pian isän perään, ettei hän joutuisi kovin kauaa muiden enkeleiden kanssa suremaan. Mutta miten minä saan isän kiinni ? Isä sanoi, että ensin minun täytyy kasvaa isoksi ja sitten kun minun aikani tulee ja sitten kun olen tarpeeksi iso, niin sitten minustakin tulee enkeli.

Halasin isää ja menin nukkumaan. Aamulla isä olikin tullut enkeliksi. En minä sitä enkeliä nähnyt tai mitään, mutta isä oli kertonut minulle, että kun hän on kylmä eikä enää liiku, niin silloin minä tiedän, että nyt hän on muuttunut enkeliksi.

Ja nyt minä yritin keksiä, miten minusta tulisi nopeammin enkeli, että pääsisin äkkiä lohduttamaan isää. Ja sitten minä keksin, että jos minäkin olen kylmä, enkä liiku, niin ehkä minäkin muutun enkeliksi. Joten minä juoksin taloon ja menin pakastimelle. Tyhjensin sen tyhjäksi, menin sinne ja pistin kannen kiinni. Hui kamala miten kylmä siellä oli, mutta minä halusin äkkiä isän luo, joten pysyin siellä. Vähän ajan päästä minä en pystynyt enää liikkumaan ja tiesin, että kohta minustakin tulee enkeli. Olin iloinen, vaikka minulla olikin hirmu kylmä.

Mutta sitten yhtäkkiä tuli lämmin ja näin miten isä avasi pakastimen ja nosti minut sieltä pois. Minä ihmettelin, että eikö isä ollutkaan enkeli. Isä sanoi, että kyllä hän oli, mutta hän tuli minun luokseni, että minusta ei tulisi vielä enkeliä. Sillä hän sanoi, että ei kukaan tule enkeliksi, jos ei ole vielä tarpeeksi iso. Isä pärjää kyllä taivaassa. Niin isä lämmitti minua, ja nukahdin hänen syliinsä. Ja kun minä heräsin, niin päätin äkkiä kasvaa isoksi, että minustakin tulisi enkeli."

Ajattelin tänään kirjottaa tänne mun isästä. Laitoin tohon alkuun tarinan, joka on koskettanu mua tosi syvästi. Toi tarina on yks parhaimmista. Mää oon tässä menneinä päivinä miettiny tosi paljo iskää ja että mitä kaikkee me oltas vielä koettu yhessä, jos iskä olis vielä elossa. Mulla on tarkotuksena tehä tästä sellanen ilonen ja positiivinen muistokirjotus, mutta haluan silti näyttää mun ikävän iskää kohtaan vähän surullisemmillakin teksteillä ja kuvilla. 

 Oon ollu pienestä asti isin tyttö. Ajeltiin iskän kanssa yhessä kaikennäkösillä ajoneuvoilla, maalailtiin kaikenlaista, entisöitiin huonekaluja, tuunailtiin pyöriä, käytiin puumettällä, tehtiin polttopuita, käytiin yhessä Lapissa ja tehtiin vaikka mitä ! Tää lista vois jatkua vaikka loputtomiin, mutta tässä tuli ne tärkeimmät muistot. Muistan, kuinka iskä pilaili aina kaikesta. Vaikka oli joku vaikee asia, niin aina iskän piti siitäki vääntää jtn hassua. Kadehdin kyllä iskän elämän asennetta ja huumorintajua. Oon kyllä onneks periny aika hyvin iskän huumorintajun ja kuulemma paljo luonteenpiirteitäkin.

Käytiin isin kanssa ostamassa mulle yhessä mopo viime keväänä ja sillon oli puhetta, että ens kesäks hankitaan mulle sitten kulmien komein kevari. Se ei sitten ollukkaan enään mahollista, koska iskä nukku pois Elokuussa 2012. Ostin kuitenki sellasen kevarin, mitä oltiin yhessä iskän kanssa katottu. Nyt voin olla onnellinen, koska tiedän, että se kevari on mun ja iskän yhteinen unelma. Ja kun ajan sillä, niin tiedän, että iskä suojelee mua taivaasta käsin, että mulle ei voi tapahtua mtn pahaa. <3

Tottakai mulla on huonojaki muistoja iskästä, mutta niitä on kaikilla. Niitä ei saa ajatella liikaa, ettei ne peittoo niitä hyviä yhteisiä muistoja. Jotkut ihmettelee, että miten pystyn välittään isästäni niin paljo, vaikka se oli tehny paljo tyhmiäkin asioita. Mutta, vaikka iskässä oli niitä huonojakin puolia, niin voin silti ylpeenä sanoo, että mulla oli hyvä isä. Joskus jopa sanonki, että maailman ihanin ja parhain isä. 

Sinä päivänä, kun iskä kuoli, niin päätin, että otan jonkinlaisen muistotatuoinnin. Ajattelin, että otan sen sillon, kun iskän kuolemasta on 2 vuotta. Sillon oon myös täysikänen. Haluaisin ottaa sen jo aikasemmin, mutta en tiedä, että tekeekö tatuointiliikkeet tatskoja alaikäsille..

Aina, kun meen pimeellä ulos, niin katon tähtitaivaalle. Siellä oleva isoin ja kirkkain tähti on iskä. Mulla on mun iskää aivan valtava ikävä, mutta koitan ajatella niin, että se seuraa ja suojelee mua ja mun siskoo sieltä taivaasta käsin. Uskon, että kyllä me iskän kanssa vielä nähään. <3

Tärkein muisto, mikä iskästä jäi on sen sormus. Iskä piti sitä aina peukussa. Nyt se on pujotettunu ketjuun, joka kulkee mun kaulassa. <3

HAASTE !

Sain tän haasteen Jonnalta eli www.nevergiveup-jonna.blogspot.fi <3

Ohjeet menee näin: 

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Oon 16-vuotias tyttö.

2. Asun Pirkanmaalla ja tarkemmin Tampereella.

3. Mun unelma on se, että aikuisena voisin ottaa sijaislapsia asuun mun luo.

4. Oon päättäny 3-vuotiaana, että haluan sairaanhoitajaks ja se päätös on pysyny.

5. Mulla on äiti, joka asuu Oriveellä meijän Kaapo-koiran kanssa.

6. Mulla on isosisko, sillä on poikaystävä ja niillä on pieni tyttö. Oon siis onnellinen täti <3

7. Tykkään liikkua tosi paljon, kuuntelen musaa ihan hirveesti ja tykkään soittaa monenlaisia soittimia.

8. Vihaan kiusaamista yli kaiken !

9. Mulla on tosi huono itsetunto, mutta oon ainaki luotettava, sosiaalinen, ystävällinen, empaattinen ja otan toiset huomioon.

10. Mun elämäni tärkein ohje on, että "Tee toiselle samalla lailla, niinkuin itse haluaisit itsellesi tehtävän.

11. Uskon Jumalaan. 

11 kysymystä haastetuille: 

1. Ketä henkilö ihailet ? - Mun isosiskoo ja joitakin ystäviä.

2. Milloin ihastuit ensimmäisen kerran ? - Eihän tällästä voi muistaa :>

3. Lempibiisi ? - Ei pysty laittaan paremmuusjärjestykseen, niitä on niin monia.

4. Milloin itkit viimeksi & miksi ? - Tänään, koska oli niin paha olla..

5. Ihanne poika/tyttö ? - "Joku, joka voi ymmärtää, etten ole täydellinen, eikä koskaan jätä minua toisen takia."

6. Mikä sinua ärsyttää eniten ? - Kiusaaminen, valehtelu ja sellaset ihmiset, jotka ajattelee vaan itteensä.

7. Lempivaate / - vaatteet ? - Farkut/chinot, toppi ja huppari.

8. Keksi 5 positiivistä puolta itsestäsi. - Ounouu.. Mulle on helppo tulla puhuun. Otan toiset huomioon ja avoimesti vastaan. Muhun voi luottaa. Oon sosiaalinen ja positiivinen.

9. Ensimmäinen paras ystäväsi ? - Yks Teemu Ruovedeltä.

10. Lemppari & inhokki TV - ohjelmat ? - Lempparit: Salkkarit, The Voice of Finland, ja Pieniä potilaita. Inhokeita ei ole.

11. Miksi aloitit blogin kirjottamisen ? - Olin jo jonku 2 vuotta harkinnu tän alottamista, koska ajattelin, että tää vois auttaa jaksamaan. Ja sit yhtenä päivänä mää vaan tein tän ja hetkeekään en oo katunu. (:

11 kysymystä:

1. Lempi ruoka/juoma ? - Lempiruokaa ei oo, mut lempijuoma on ehkä Cokis Zero.

2. Lempielokuva ? - Niitä on monia, mutta Sisareni puolesta, Koskemattomat, Selviytyminen.

3. Unelma-ammatti ? - Sairaanhoitaja

4. Harrastuksia ? - Salillakäynti ja musiikki.

5. Lempiaine koulussa ? - Terveystieto

6. Raha vai rakkaus ? - Rakkaus

7. Ulkonäkö vai luonne ? - Luonne

8. Lukio vai ammattikoulu ? - Amis

9. Lempieläin ? - Oiskohan koira

10. Sisaruksia ? - Yks isosisko

11. Unelma lomakohde ? - Kaikki missä on lämmintä.

Minun kysymät 11 kysymystä:

1. Kolme tärkeintä asiaa elämässä ?

2. Unelma ?

3. Minkälaista musaa tykkäät kuunnella ?

4. Mitä asioita arvostat ihmisessä ?

5. Hyviä muistoja ?

6. Jos saisit 3 toivomusta, niin mitä toivoisit ?

7. Mistä asioista pidät itsessäsi ?

8. Mitä asioita muuttaisit itsessäsi ?

9. Sinulle tärkein henkilö ?

10. Keskiarvo koulussa ?

11. Soitatko/osaatko soittaa jtn soitinta ? 

Ja nyt mie haastan tekeen tän haasteen:

Rospuutto eli www.ropsukanpuheenvuoro.blogspot.fi

Alisa eli www.alsujee.blogspot.fi

Vittu mikä päivä..

Tänään on ollu ihan vitun hirvee päivä. Ihmiset on vaatinu multa tänään ihan liikoja.. "Tee tätä, tee sitä, tee vielä toi, et sää oo tehny totakaa, koitas ny.."  Vaikka mulla on ollu elämässäni ihan sairaan vaikeita päiviä, niin nyt kyllä voin sanoo, että tää oli mun elämäni tähän astisista päivistä hirvein ja vaikein. Oisin aamulla halunnu nukahtaa uudestaan ja herätä vasta seuraavana aamuna.

Tähän päivään on mahtunu siis paljo asioita. Vaikeita puheluita ja sitäkin vaikeempia keskusteluita. Sit yhteiskuntaoppia, mantsaa ja äikkää. Oon lukenu niin paljo, että pää hajoo. Ainut vaan, että yhtään ei menny perille, koska ajatukset on ollu ihan jossain muualla kaukaisuudessa. 

No mutta tapahtu tänään hyviäki asioita sentään. Puhuttiin siskon kans pitkät puhelut ja sillon sai ajatukset ainaki muualle. Sit tuli tilattua uus järkkäri, koska vanhan annoin sille mun siskolle, koska se sitä niin halus.. :>

Noh, tästä päivästä on selvitty sentään jotenki.. Nyt pääsee ainaki nukkuun. Täytyy vaan toivoo, että huominen päivä alkais erilailla ja olis ees vähän parempi.. En vaan millään meinais enää jaksaa tätä kaikkee. Jos saisin yhen toivomuksen, niin toivoisin, että asiat alkais ees vähän järjestyyn. En yleensä toivo itelleni mtn, mutta nyt on pakko..

Yksinkertaisesti..

Tässä sit kuvia siitä mun uudesta järkkäristä.

Weekendiä

Tähän alkuun pahoittelut, että viikonlopun aikana ei oo tullu blogitekstiä. Mulla oli niin paljo asioita, että ei kertakaikkiaan ehtiny kirjottaan tänne. Eikä oikeen ollu konettakaan käytettävissä..

Olin viikonlopun siis kotona Oriveellä. En tiiä oikeen, että menikö mun viikonloppu hyvin, mutta kaippa se ihan jees meni. Perjantaina olin vaan kotosalla ja illalla tietysti kisakatsomo pystyyn, koska tuli futiksen Espanja - Suomi karsintaottelu. Parasta viihdettä ! <3 Olin ihan varma, että Suomi ottaa hallitsevalta maailmanmestarilta ja euroopanmestarilta ainaki 6 - 0 turpiin, mutta ei. Suomen poitsut pelas hienosti tasapelin !

Lauantaina olin sit siskolla Ruoveessä viettämässä aikaa ja hoitaan Linskua :> Että ihan perus meininkiä, ei mtn ihmeempää. Mieliala meni kyllä taas niin laidasta laitaan koko viikonlopun ajan, mutta sellasta sattuu.. 

Tällä hetkellä on jotenki väsyny fiilis. En oo päässy reenaan salille melkein kahteen kuukauteen ja hinku sinne ois tosiaankin kova ! Uloski pääsis jo niin hyvin reenaan juoksemista ja tekeen intervalliharjotusta. Liikunta on mulle yks tärkeimmistä asioita tässä maailmassa ja se auttaa pitään pään kasassa. Nää reenaamisajatukset jää kyllä vielä täysin haaveisiin.. Sais ensi jalat alle ja opettelis uudestaan käveleen.. Nyt täytyy vaan olla tosi kärsivällinen.. Mutta eikös se niin mee, että odotus palkitaan !

Kaiken lisäks tosi paska fiilis parhaan kaverin takia, koska sillä on nyt vähän mietittävää.. Muttamutta. Kuvia viikonlopusta ei valitettavasti ole yhtään. Kertokaa ja kommentoikaa rohkeesti, että miten teijän viikonloppu meni ja mitä kaikkee teitte (:

5 VIIKON FYSIOTERAPIAN TULOS !

Nyt on ihan pakko kirjottaa ! Mulla on nyt ollu reilu 5 viikkoo fysioterapiaa ja tänään koitin sit nousta seisomaan ilman tukee ja yllätys yllätys, se onnistu ! Nyt on kyllä niin hyvä fiilis. Viikko sitten yritin kanssa koittaa seisomista ilman tukee, mutta eihän siitä mtn tullu.. Aattelin jo, et ei vittu tästä tuu mtn. Mut sen pettymyksen jälkeen piti vaan kiivetä ylös sieltä kuopasta ja yrittää kovemmin. Sen jälkeen tajusin, että sillon ei vielä ollu sen aika, mutta tänään sitten oli. Tässä sen taas näkee kuinka yrittäminen palkitaan.

Ps. 40 : 2-3 

"Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja huuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasti liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle."

Kansainvälinen Downin syndrooma -päivä

Ajattelin tänään kirjottaa tänne blogiin Downin sydroomasta, koska tänään on kansainvälinen Downin syndrooma -päivä. Tää sairaus johtuu kromosomin 21 virheellisestä määrästä. Normaalisti niitä kromosomeja pitäis olla kaks, mutta Downeilla niitä on kolme.

En tunne kauheen montaa ihmistä, joilla ois Downi, mutta tunnen kuitenki muutaman. Pienestä lähtien oon tykänny kehitysvammasista ja varsinkin näistä Downeista. Niillä on suuri paikka mun sydämessä. Ne on aina niin aitoja ja sosiaalisia. Ne ei ikinä peitä niiden tunteita, eikä esitä muuta mitä oikeesti on. Yksinkertasesti ne on rakastettavia ihmisiä. Mun mielestä ne vaan on niin sulosia. Yhtä kauniita kun normaalitkin ihmiset.

Tosi monet ihmiset halveksii kehitysvammasia. Mun on kauhee vaikee ymmärtää sitä. Vaikka ne on erinäkösiä ja ne ei välttämättä aina ymmärrä kaikkee, mutta silti ne on aivan tavallisia ihmisiä niinku muutkin. Ne puhuu, hymyilee, itkee, tuntee kaipausta, nauraa ja niillä on samat ominaisuudet kuin muillakin. Maailmassa on monta Downia, jotka on menestyny pitkälle niiden elämässä. Osa on jopa tunnettuja ulkomailla asti. 

Musta tuntuu tosi pahalta kun nään jonkun ihmisen, joka oikeen näkyvästi halveksii Downeja. Ihmiset ei ehkä tuu ajatelleeks, että suurin osa niistä kuitenki tajuaa ja näkee sen, että niitä halveksitaan ja haukutaan. Niillä on kuitenkin samanlainen tunne-elämä kun muillakin. Tosi monet Downit sanoo, että ne tykkää kun katsoo silmiin ja koskee niihin fyysisesti. Kukapa ei tykkäis, koska sehän on ihmiselle ihan luontaista. Tunnen yhen nuoren naisen, jolla on Downin syndrooma. Hän sano mulle kerran, että "Sinä oot ihana, kun katsot minua silmiin, kun puhut minulle ja kosket minuun." Tälläsen lauseen jälkeen tuntu aivan sanoinkuvaamattoman hyvältä.. 

Oon haaveillu jo pitkään, että saisin tehä vapaaehtoistyötä kehitysvammasten kanssa. Ois molemminpuolin hienoa, kun sais viettää niiden kanssa aikaa ja piristää niiden elämää olemalla läsnä. Monet tykkää, kun lähtee niiden kanssa ulos, koska kaikki ei vaan pääse lähtemään itekseen ulos. Jonakin päivänä mää vielä toteutan tän mun haaveen. 

<3

~ Elämisen arvonen päivä ~

Tänään on ollu suoraan sanottuna ihan vitun hyvä päivä. Mulla oli tänään päivällä ekaa kertaa tutustumiskäynti Bodymindissa. Eli se on sellasta psykofyysista fysioterapiaa, jonka tarkotuksena on kuntouttaa nää mun jalat ja saada mut pois tästä pyörätuolista. Samalla se tukee henkistä jaksamista. Mua vähä jännitti ja ehkä pelottiki mennä sinne ja voin kertoo, että mulla oli kans aika paljo ennakkoluuloja sitä kohaan. Sitte ku näin sen tyypin, niin mietin sillee mielessäni et "Ei saatana, kuka vittu toi on".. Mutta se oli aivan mahtava kokemus ja ihana tyyppi !  Pitäis vaan olla kaikkee kohtaan ennakkoluuloton ja ottaa kaikki avoimesti vastaan. Eikä myöskään sais tuomita ihmisiä heti ku näkee sen, koska aika usein se ulkokuori ei kerro siitä ihmisestä, et millanen se on sisältä.. Se fysioterapeutti oli kyllä niin ammattitaitonen ja empaattinen. Se huomas heti kaikki mun eleet ja ilmeet ja se osas tulkita mua niin hyvin. (: Tehtiin yhteiset tavotteet, joista on hyvä pitää kiinni.

Oon saanu tänään purettua niin paljo kaikkee paskaa ulos, että huhhuh. Aivan mahtavaa ! Mulla on myös yks asia, jota en kuitenkaan halua tässä kertoo, mutta sen verran voin sanoo, että sain tänään tehtyä sen asian, jonka oon jo kauan aikonu tehä. Jotenka nyt sain otettua itteeni niskasta kiinni. 

Te ette kertakaikkiaan voi tajuta, et kuinka hyvältä musta tuntuu. Tää on aivan sanoinkuvaamatonta. Tää päivä on ollu kyllä niin iso harppaus eteenpäin ja kohti parempaa elämää. Tällä hetkellä tuntuu, että asiat alkaa vihdoinki järjestyyn. Tää tyttö loistaa ja hymyilee, kuin Naantalin aurinko. Hyvillä mielin on turvallista mennä nukkuun.. (:

"Elämä on elämisen arvoista, vaikka se välillä potkii päähän ja lujaa."

Onko pakko jaksaa, jos ei oikeesti enää jaksa ?

Otsikko varmaan kertoo jo aika paljon tän hetkisistä ajatuksista.. Oon väsyny tähän jokapäiväseen paskaan. Aina ihmisten pitää valittaa mulle kaikesta. Kuinka teen asiat väärin ja kuinka en osaa tehä mtn oikein.

Oon niin vitun kyllästyny siihen, että ihmiset odottaa multa ihan liikoja. Ne varmaan olettaa, että oon joku kone, joka kestää kaiken mitä ikinä tulee vastaan. En muka ikinä edes sais näyttää tunteitani. Mun pitäis ottaa kaikki asiat aina tyynesti vastaan ja hymyillä nätisti, niinku kiltit tytöt. 

Miksei ihmiset voi kohdella mua samalla lailla, kun muitakin. Vaikka mulla on kaikenlaisia sairauksia ja ongelmia, niin en oo yhtään sen huonompi ihminen. Mulla on omat mielipiteet, oma tahto ja tunteet, niinku muillakin. Miks jotkut ihmiset ei vaan voi joskus pysähtyä miettiin, että miten toisia kuuluu kohdella. Kukaan ihminen ei kestä määräänsä enempää loukkauksia, turhanaikasta valitusta eikä muutakaan huonoo kohtelua. 

En kertakaikkiaan jaksa tätä enää. Kukaan ei ikinä kysy multa, että "Mitä sulle kuuluu ? Onko kaikki hyvin ? Haluatko puhua ?" 

Sananl. 31:8 "Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille."

Rankka, mutta onnellinen fiilis.

Heräsin aamulla aikasin, kun oli tarkotus lähtee siskolle Ruoveteen. Väsytti aamulla niin vietävästi, kun jälleen oli yks uneton yö takana.. No mut siitä sit startattiin puolenpäivän aikoihin. (:

Päästiin perille ja ruvettiin siinä sit vääntään ruokaa. Sen jälkeen reippaasti vaunulenkille auringonpaisteeseen. Laura työnsi Linskua ja Tuomas-parka joutu sit työntää mua tässä pyörätuolissa. Rankka ja pitkä, mutta jokatapauksessa mahtava päivä takana. On se tädin Linnea-murunen niin vallottava ja tärkeä pikkunen. <3

Loppuun vielä vähän kuvia päivästä (: 
(Ps. Kamera edelleen siskolla, joten sori kännykkälaatu..)

Niinkuin kuvastakin näkyy, että hauskaa oli !

Väsyttää..Täti ja Linsku, molemmat unessa..

Meijän Kaapoki on ihan poikki, ku on koko päivän joutunu oleen menossa mukana.

Ja tässä meneeki loppuilta/yö. Leffaa ja vähä hyvää syömistä <3 

Kiusaaminen

Ajattelin nyt kirjottaa tästä aiheesta, kun tää on ollu pinnalla tosi paljo tänään ja muutenkin. Eli aiheena on tämä yleinen aihe, kiusaaminen.

Mua ei itteeni pahemmin oo kiusattu, mutta kaikkee pientä kuitenki on tapahtunu. Tunnen kuitenki tosi paljo ihmisiä, joita on kiusattu koko ikänsä. En vaan voi käsittää sellasta, miks ihmisten pitää tehä toisten elämästä paskaa kiusaamalla.. Mitä niitten kiusaajien päässä oikeen liikkuu, kun niitten pitää satuttaa toista ihmistä loukkaavilla sanoilla tai jopa fyysisellä väkivallalla.. ? Mun mielestä kiusaaminen on ehkä paskin asia tässä maailmassa ja ihan liian moni joutuu kärsiin siitä. Se jättää niin suuren arven ja jäljen ihmiseen, että sitä on ulkopuolisen vaikee ees käsittää. Ja se jälki jää siihen ihmiseen i-k-u-i-s-e-s-t-i.

Mää tunnen yhen tytön/naisen, jota on kiusattu ekasta luokasta lähtien. Sitä kiusattiin sen vaatetyylistä, musiikkityylistä ja ihan kaikesta mitä se ikinä teki. Kerran se on joutunu jopa väkivallan kohteeks. Tää ihminen sairastu nuorena vaikeeseen masennukseen ja anoreksiaan vaan sen takia, että sitä oli kiusattu niin rajusti. Joka yö se näki kauheeta painajaista siitä, että se kiusaajaporukka hakkas sen verille. 

Mutta, jos tästä asiasta halutaan ettiä positiivisiäkin asioita niin tässä tulee. Siitä ihmisestä näkee sen, kuinka ne koettelemukset on kasvattanu sitä. Siitä on tullu niin vahva ihminen, että siinä on kyllä kadehdittavaa itse kullakin.

"Jonakin päivänä kaduttaa" 

Aivan mahtavan koskettava kirja kiusaamisesta. 

Suosittelen lukemaan !

Rakkaat ihmiset. Rohkasen jokaista teitä puhuun teijän vaikeista asioista. Voin kokemuksesta kertoo, että asiasta puhuminen ja asian esille ottaminen auttaa oikeesti, kun vaan jaksaa uskoo.. 
 Kommentoikaa ja jakakaa rohkeesti mielipiteitänne kiusaamisesta ja kaikesta mistä vaan haluatte !

Linnea Mikaela Mäkinen

Mua pyydettiin tekeen siitä mun siskon vauvasta blogipostaus, joten tässä se tuleeee ! (: 

  Tädin pikkuprinsessa synty 16.1.2013 klo. 13.49
Pituutta oli 50 cm ja painoo oli tarkasti 3710 g. <3

Mun isosisko Laura ja sen poikaystävä Tuomas oli puhunu jo kauan, että niillä on suunnitelmissa tehä vauva. Oottelin sit siinä, et koskakohan ne sen toteuttaa ja sit tulee viesti, jossa lukee et Laura on raskaana ja vauvalla kaikki hyvin. Muistan sen päivän aina ja ikuisesti ! <3 

Ajattelin, että se 9 kuukautta, menee ihan helvetin hitaasti. Niin se aluks meniki hitaasti, mut sit yhtäkkiä tajusin, et siihen laskettuun aikaan oli enää kuukausi jäljellä. Sit koitti se h-hetki ja sain tiedon, että maailmaan on syntyny suloinen pieni tyttö. (:

Ristiäiset oli 23.2 ja sillon tädin murunen sai nimen Linnea Mikaela. En päässy ristiäisiin mukaan, koska olin just sillon siellä Tayssissa osastolla.. Mutta Laura piti mut kyllä ajantasalla. :)

Sinä päivänä, kun Linsku synty, niin sillon oli mun elämäni onnellisin päivä. Lapset on aina ollu mulle rakkaita ja parasta tässä maailmassa, ja sit kun vielä oma sisko saa lapsen, niin sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla.. Tämä pieni, viaton ihme saa mut jaksamaan. Sen takia haluan taistella tässä elämässä eteenpäin. Haluan nähä, kun pikkunen kasvaa ja kehittyy ja saavuttaa elämässä asioita, mistä se on unelmoinu. Multa usein kysytään, että mikä saa sut jaksamaan, ja siihen mää vastaan yksinkertasesti, että isosisko ja sen lapsi. <3 

Tädin sormesta on turvallista pitää kiinni.

"Paukku" 2 viikkoo (:

Oman pupun kanssa on hyvä nukkua.

Reipas ulkoilija hienot arskat päässä (:

Murunen ihmettelee (:
                   

Äiti ja tyttö <3

Hyvä päivä pitkään aikaan (:

Tänään on ollu kyllä pitkästä aikaa hyvä päivä ! Kaikki hoidettavat asiat on sujunu bra. :> Ei oo tapahtunu mtn ihmeempiä, perus arkee vaan. Hiustenvärjäilyä, hyviä juttutuokioita toisten nuorten ja ohjaajien kanssa. Ja sit vähä pelailua nuorempien poitsujen kanssa. 

Tein tänään myös tunnin verran omatoimista fysioterapiaa. Kaikenlaisia lihasjännitysharjotteita, varpaitten, nilkkojen, polvien ja lonkkien liikuttelua. 

Ajattelin kirjottaa vielä tästä asiasta tähän blogitekstiin, kun oon tätä niin paljo tänään kelannu..

Joillekkin/muille elämä voi olla itsestäänselvyys. Jotkut voi myös miettiä, että yks päivä sinne tai tänne. Mutta mulla se ei todellakaan mee niin. Oon kyllä tällä hetkellä aika onnellinen. Mulla on jotenki sellanen voittajafiilis, kun on selvityny tän päivän koettelemuksista. Kun oon tottunu sellaseen, että asiat voi muuttua päälaelleen hetkessä, niin oon sen kautta oppinu elään päivän ja hetken kerrallaan. 

Arvostan sellasia ihmisiä, jotka ei suunnittele elämäänsä etukäteen. Mun mielestä elämää ei vaan voi käsikirjottaa. Kaikki tärkeimmät ja ikimuistosimmat asiat tapahtuu sillon, kun niitä ei osaa odottaa. Toisaalta arvostan myös niitä, jotka osaa suunnitella elämänsä alusta loppuun saakka. Se on mun mielestä jotenki huikeeta, että jotkut jaksaa ja osaa ajatella niin pitkälle tai kuinka joku voi tietää heti, että mitä elämältänsä haluaa. Joillaki se suunnitelma toteutuu, mutta joillaki ei. 

Tää on vaan mun mielipide, enkä todellakaan ajattele, että vaan minä olisin oikeessa. Kaikkien mielipiteet on yhtä tärkeitä. :>

Mutta nyt peiton alle ja treffeille Nukkumatin kanssa. Huomiseeeeeen ! (:

Päivä, jonka muistan ikuisesti..

Kerron nyt tässä siitä onnettomuudesta minkä takia jouduin pyörätuoliin, kun tästä asiasta mainitsin tossa ekassa blogitekstissä.. Ajattelin, että tää on hyvä päivä kirjottaa tästä, kun tänään on kulunu tasan kuukausi siitä onnettomuudesta. Olin siis laskettelemassa ja sit joku poika törmäs muhun takaapäin. Lensin siitä pari metriä ja menetin tajuntani. Siitä sitte ambulanssilla sairaalaan ja diagnoosina tuli vakava aivotärähdys, niskarevähdys ja jonkinlainen hermovaurio selkään. Mulla on lantiosta alaspäin raajat tunnottomana, enkä tietenkään sen takia pysty liikuttaan niitä. Jokatapauksessa, ajan kanssa ja ahkeralla fysioterapialla pitäis saada taas jalat toimiin.. 

 Tälläsen tapahtuman jälkeen elämä muuttuu kertaheitolla aivan totaalisesti. Et pärjää normaaleissa arkipäivän asioissa yksin, koska tarviit melkein jokaisessa asiassa apua. Oot riippuvainen toisiin ihmisiin kaikessa mitä sää teet. 

 Alussa kun kuulin, että joudun pyörätuoliin, niin ajattelin, että ei se nyt niin paha juttu oo. Mutta kun pari päivää on joutunu tässä istumaan, niin sillon sen oikeesti tajuaa. En olis ikinä uskonu, että tää sattuu mun kohalle. Oon tosi usein miettiny, et miks juuri minä. Jokainen voi varmaan kuvitella, että kuinka pahalta tää tuntuu.. 

Helppoo tää ei tuu todellakaan oleen, mutta nyt ei oo muuta vaihtoehtoo, kun olla vahva. Vaikka kuinka tekis mieli antaa kaiken olla ja luovuttaa, niin siltikään ei saa antaa periks ! Oon oppinu tässä elämäni aikana, että kaikesta selviää, vaikka silti ei tunnu, kun maailma koettelee. Oon selviytyny tosi monesta vaikeesta asiasta, niin enköhän mää tästäki selviä. Koitan ajatella silleen, että jokasen vastoinkäymisen jälkeen mää oon entistä vahvempi. :>

Tähän loppuun vielä yks biisi, joka on inspiroinu mua tänään (:

Blogin alotusta !

Tästä lähtee mun elämäni ensimmäinen blogiteksti ! (: Oon miettiny jo pitkään, että haluaisin alottaa blogin pitämisen, mutta en oo saanu aikaseks. Nyt yhtäkkiä tuli sellanen fiilis, että heei nyt heti paikalla teen blogin itelleni. Eli tästä se nyt lähtee (:

        Kerron tässä ekassa kirjotuksessa vähän minkälainen tyttö täällä kirjottelee. Eli mun nimi on Riikka ja oon 16 v. Asun tällä hetkellä Tampereella lastenkodissa. Mun isosisko asuu poikaystävänsä ja vauvansa kanssa Ruovedellä. Eli oon siis maailman sulosimman prinsessan onnellinen täti ! (: Mun iskä on kuollu, mut mun äiti asuu meijän koiran kanssa Oriveellä.

        Oon aina ollu tosi urheilullinen tyyppi. Oon harrastanu lapsena pesistä monta vuotta. Sit siirryin pelaan fudista ja jääkiekkoo. Jääkiekkoo pelasin jonku 5 vuotta, mut sit se jäi, kun fudis vei voiton. Pelasin jalkkista siis vähä reilu 8 vuotta. Olin maalivahtina ja kerkesin oleen aika monessaki joukkueessa. Alottelin eka pelaan Oriveellä, sit olin Nokialla vähä aikaa ja sit siinä välissä Piirinjoukkueessa ja näin. Mutta nyt vakituiset harrastukset on jääny, ku on tullu nivelten kanssa ongelmaa ja motivaatioki reenaamiseen hävis, kun porukka hajos.. Mutta muuten harrastan aktiivisesti liikuntaa, kunhan pääsen pyörätuolista pois. 

        Oon myös ollu lapsesta asti musikaalinen. Oon käyny tunneilla vaan haitarin soitosta, mut muuten oon soittanu vaikka mitä omatoimisesti. Pianoo, rumpuja, kitaraa ja bassoo. 

Tässä nyt alustavasti jtn asioita. Kaikilla varmaan alussa vähä tökkii tää kirjottaminen, kun ei oikeen tiiä et miten ja mistä asioista pitäis kirjottaa. Ja kun välttämättä aina ei oo mtn järkevää kirjotettavaa. Mut eiköhän tää tästä rupee pikkuhiljaa sujumaan.. Toivottavasti tykkäätte ja saan lukijoita. Kuviakin tulee, kunhan saan mun kameran takasin. Se on meinaan mun siskolla lainassa. :>