I'm chef, Masterchef

Eilen olin ekaa päivää keittiössä harjottelussa. Oli se vaan paljon kivempaa, kun tarjoileminen. Tajusin sen jo yhen päivän jälkeen. Oli jotenkin kodikkaampi olo, kun sai olla kokin vaatteissa. Tänään mulla oli vapaapäivä, koska mulla on sit sunnuntaina työvuoro. Aamuseittemäks reippaana töihin, jes..  Eivaan, ootan sitä oikeesti ihan innolla ! :)

Vaikka pääammatikseni haluankin sairaanhoitajaks, niin kokkikin on niin mun juttu !

Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen, me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.

Pitkän aikaan kaikki tuntu olevan hyvin, mutta asiat ei oo enää ennallaan. Sain eilen sen viestin, mitä oon pelänny saavani jo pitkän aikaa. Pitkään koomassa maannut hyvä ystävä menehtyi eilen. Emmi ei vaan jaksanu enää taistella. Pitkään hän jakso, mutta ei loppuun asti. Ehkä kuitenkin parempi näin, että ei ois tarvinnu elää vakavasti vammautuneena. Nyt hänen on hyvä olla, ilman kipuja ja tuskaa. <3 

Tuntuu tosi pahalta, liian pahalta. Toinen suuri menetys pienen ajan sisällä. En oikeen tiedä mitä kirjottaa. Päässä on paljon ajatuksia, mutta en saa niitä ulos. Mutta täytyy vaan jaksaa ja jatkaa elämää. Niin Emmikin varmaan haluais meidän tekevän. Puhuin tytön äidin kanssa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Elämän on jatkuttava, se on nyt vaan ainut vaihtoehto. 

Sä lähdit täältä hiljaa pois, kuin kynttilä sammunut ois.

Ei kauniimmin täältä lähteä vois, kuin unessa hiljaa nukkua pois.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Enkeli pieni ja valkoinen, tuli mukanaan lämpö taivainen. Tarttui käteen lapsen pienen, lapsen mukanaan taivaaseen vieden.

Sick but happy

Huoh, taas kipeenä. Tällä kertaa kurkunpääntulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Ja molemmat vielä virusperäsiä, joten ei antibioottia. Kestää siis pitempään tää tauti, kun pitää vaan sairastaa tulehdukset pois.  No nyt vaan voin ottaa lepiä ja kattoo Salkkareita. Meinaan uus Salkkari-boksi ilmesty just ;)

Viime postauksessa kerroinkin siitä myrkytystilasta, joka mulla oli, niin se kaikki on jo takana päin. Vointi on korjaantunut taas täysin normaaliks. :) Eli hyvin menee. Muutenkin elämässä on tällä hetkellä kaikki mallillaan. Asiat sujuu hyvin ja oon tyytyväinen kaikkeen mitä mun elämässä on. Mulla on niin moni asia hyvin. Tädin muru on vaan parasta. <3 Linnea tosiaan on ottanu ekoja askeleita ja viikonloppuna se käveli jo monta metriä ilman tukea. Niin iso tyttö jo. 

Tein tälläsen kollaasin Linneamurusesta.

Nyt peiton alle ja Salkkarit pyörimään. Hyvää yötä kaikille.

<3

Elämä potkii päähän, mut mä potkin lujempaa takasin

Taas on tapahtunut kaikenlaista lyhyellä aikaa. Tayssissa makaamista, käden kipsaamista, huonoo oloo ja työharjottelua. Monta vähän huonompaa asiaa, mutta myös hyviä asioita.

Käsi on siis murtunut kolmesta kohtaa: pikkusormi, nimetön ja rystynen, joten kipsihän tässä kädessä koristaa. Tää kipsi tietysti haittaa työharjottelua. Harmittaa siis ihan hirveesti, kun harjottelu menee nyt osin vähän hukkaan. Reilun viikon tää mulla on vasta ollu, 5 viikkoo jäljellä, huh.. No mut ei se oo este, vaan hidaste.. :)

Viime keskiviikkona aikasin aamulla tuli kiireellinen lähtö ambulanssilla Tayssiin. Diabeteksen takia mulle oli kehkeytynyt vakava myrkytystila. Olin tosi huonossa kunnossa. Eilen pääsin pois osastolta eli vähän on vielä heikko olo, mutta pikkuhiljaa tästä olo rupee paraneen. Harmittaa tällänen tilanne tosi paljon, koska oon koittanu hoitaa diabetestäni mahollisimman hyvin. Täytyy vaan hyväksyä tää, tällästä tapahtuu välillä kaikille diabeetikoille. Jäin miettiin, että toisaalta, tää oli tosi hyvä juttu, että näin kävi. Lääkärit ja hoitajat on ollu koko ajan sitä mieltä, että mä en vaan hoida itteeni. Oon yrittäny kertoo välillä jopa itku kurkussa, että minä hoidan kyllä itteeni, mutta mun on vaikee saada verensokerit hyvään malliin, koska ne heittelee niin hirveesti. Mutta mua ei uskota. Nyt oli hyvä, kun hoitohenkilökunta näki omin silmin sitä mun arkee, että kuinka ittensä hoitaminen ei oo aina niin yksinkertasta ja helppoo, niin kuin kirjoissa lukee. Ehkä ne nyt tajus vihdoinkin, kuinka vaikeeta hyvä hoitotasapaino on saada onnistuun, kun et saa sokereihin mtn tolkkua.. 

Nyt haluun keskittyä taas niihin hyviin asioihin. Työharjottelussa on ollu tosi jees. Se on ollu tosi hyvä etappi mun tulevan uran kannalta. Oon tykänny tosi paljon. 

Sain eilen ihanan viestin. Sisko laitto viestiä, että Linnea on ottanu ekat askeleet ilman tukee. Vastahan se oli pieni vauva, nyt se on jo iso tyttö. Niin ne kasvaa. Tädin oma mussukka. Elämän valo. <3