Taas on tapahtunut kaikenlaista lyhyellä aikaa. Tayssissa makaamista, käden kipsaamista, huonoo oloo ja työharjottelua. Monta vähän huonompaa asiaa, mutta myös hyviä asioita.
Käsi on siis murtunut kolmesta kohtaa: pikkusormi, nimetön ja rystynen, joten kipsihän tässä kädessä koristaa. Tää kipsi tietysti haittaa työharjottelua. Harmittaa siis ihan hirveesti, kun harjottelu menee nyt osin vähän hukkaan. Reilun viikon tää mulla on vasta ollu, 5 viikkoo jäljellä, huh.. No mut ei se oo este, vaan hidaste.. :)
Viime keskiviikkona aikasin aamulla tuli kiireellinen lähtö ambulanssilla Tayssiin. Diabeteksen takia mulle oli kehkeytynyt vakava myrkytystila. Olin tosi huonossa kunnossa. Eilen pääsin pois osastolta eli vähän on vielä heikko olo, mutta pikkuhiljaa tästä olo rupee paraneen. Harmittaa tällänen tilanne tosi paljon, koska oon koittanu hoitaa diabetestäni mahollisimman hyvin. Täytyy vaan hyväksyä tää, tällästä tapahtuu välillä kaikille diabeetikoille. Jäin miettiin, että toisaalta, tää oli tosi hyvä juttu, että näin kävi. Lääkärit ja hoitajat on ollu koko ajan sitä mieltä, että mä en vaan hoida itteeni. Oon yrittäny kertoo välillä jopa itku kurkussa, että minä hoidan kyllä itteeni, mutta mun on vaikee saada verensokerit hyvään malliin, koska ne heittelee niin hirveesti. Mutta mua ei uskota. Nyt oli hyvä, kun hoitohenkilökunta näki omin silmin sitä mun arkee, että kuinka ittensä hoitaminen ei oo aina niin yksinkertasta ja helppoo, niin kuin kirjoissa lukee. Ehkä ne nyt tajus vihdoinkin, kuinka vaikeeta hyvä hoitotasapaino on saada onnistuun, kun et saa sokereihin mtn tolkkua..
Nyt haluun keskittyä taas niihin hyviin asioihin. Työharjottelussa on ollu tosi jees. Se on ollu tosi hyvä etappi mun tulevan uran kannalta. Oon tykänny tosi paljon.
Sain eilen ihanan viestin. Sisko laitto viestiä, että Linnea on ottanu ekat askeleet ilman tukee. Vastahan se oli pieni vauva, nyt se on jo iso tyttö. Niin ne kasvaa. Tädin oma mussukka. Elämän valo. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti