Pitkän aikaan kaikki tuntu olevan hyvin, mutta asiat ei oo enää ennallaan. Sain eilen sen viestin, mitä oon pelänny saavani jo pitkän aikaa. Pitkään koomassa maannut hyvä ystävä menehtyi eilen. Emmi ei vaan jaksanu enää taistella. Pitkään hän jakso, mutta ei loppuun asti. Ehkä kuitenkin parempi näin, että ei ois tarvinnu elää vakavasti vammautuneena. Nyt hänen on hyvä olla, ilman kipuja ja tuskaa. <3
Tuntuu tosi pahalta, liian pahalta. Toinen suuri menetys pienen ajan sisällä. En oikeen tiedä mitä kirjottaa. Päässä on paljon ajatuksia, mutta en saa niitä ulos. Mutta täytyy vaan jaksaa ja jatkaa elämää. Niin Emmikin varmaan haluais meidän tekevän. Puhuin tytön äidin kanssa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Elämän on jatkuttava, se on nyt vaan ainut vaihtoehto.
Sä lähdit täältä hiljaa pois, kuin kynttilä sammunut ois.
Ei kauniimmin täältä lähteä vois, kuin unessa hiljaa nukkua pois.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Enkeli pieni ja valkoinen, tuli mukanaan lämpö taivainen. Tarttui käteen lapsen pienen, lapsen mukanaan taivaaseen vieden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti