Can you hear me ?

Heipsan vaan kaikille taas pitkästä aikaa ! Halusin tulla postailemaan tänään.

Oon miettiny tänään, että miksei kukaan auta, jos toista itkettää ? Miksei kukaan auta, kun toisella on tosi paha olla ? Miksei kukaan auta, kun pelottaa ? Monta isoo kysymystä siis on sydämellä vailla vastausta. Saankohan ikinä vastausta, sitä ei tiedä. 

Ekasta kappaleesta siis varmaan huomaattekin, että nyt on ollu vähän vaikeempaa vaihteeks, mutta kyllä tästäkin noustaan. Niinkuin ennenkin..  Mut ei siitä sen enempää. Haluan keskittyä näihin hyviin asioihin, koska niitä mulla onkin enemmän.

Haluun kertoo teille vähä mun koulusta, koska oon tykänny tosi paljon käydä sitä. Koulu on siis sujunu hyvin. Meijän luokka on nyt työharjottelussa koulun Opetusravintola Eetvartissa. Meillä on ensin 4 viikkoo salin puolella, eli tarjoilijan hommia tehdään ja kahen viikon päästä siirrytään keittiöön, eli kokin hommia. Olen siis jo päättänyt, että musta tulee kokki. Ajattelin, että tarjoilupuoli on ihan täyttä paskaa, mutta oon yllättynyt tosi kovasti. En tienny, että tarjoillijoilla on noin monta erilaista työtehtävää. Eli ei tuo tarjoilijan homma ookkaan todellakaan paskaa. Oon jo vähän ajatellut, että hankin ensin kokin paperit ja sen jälkeen käyn vuodessa tarjoilijankoulutuksen. 

Äikän ja kemian kursseista sain arvosanan 3. Meillä on arvostelu on siis 1-3. Tavotteena olis saada muistakin atoista eli ruotsista ja matikasta kolmoset, mutta mulla on vielä vähän kokeita tekemättä. 

Oon saanu tutustua paremmin mun luokkalaisiin ja sieltä alkaa löytyä niitä oikeita ystäviä, mitä oonkin tosi paljon kaipaillut. Kukapa ei haluais rinnalleen arvokasta ystävää. Se tuntuu musta tosi hyvältä, että nää ihmiset haluaa tulla mukaan mun elämään ja tekeen siitä paremman. 

Nyt mun täytyy mennä nukkumaan. Tänään on ollu pitkä päivä. Oon lähössä huomenna äitille kotilomille. Ihana päästä viettään viikonloppua tärkeitten ihmisten kanssa. Mä nään mun omaa  pikkumussukkaakin.<3 Tädin elämän valo.

Mut nyt hyvää yötä kaikille ! 

Riksu <3

"Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita."

Mul on tapana ylös pistää, 

kokemukset vaikeat,

pettymykset ja eron hetket haikeat.

Mul on tapana lauluun laittaa,

myös ne hyvän muruset,

joiden ohitse huomaamatta kävelet.

Mul on tapana mieltä purkaa,

kertoo tosi juttuja,

ja ne aiheet ovat kaikille tuttuja.

Mul on tapana lauluun laittaa,

mitä kuulin,

mitä näin,

silloin kaikkea en kanna sisälläin.

Elämä on varjoa ja valoa,

joskus se kyyneliin tiristää.

Silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää.

Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita.

Meil on täydellinen elämä,

täynnä laulun aiheita.

Mul on tapana lauluun käyttää tätä arpista sydäntäin,

silloin kaikkea en kanna sisälläin.

Kun mä laitoin paperille kaiken minkä menetin,

siinä samalla mä myös surut puolitin.

Kun mä laitoin paperille kaikki hölmöt pelotkin,

vihdoin laulaa ne myös uskalsin.

Suvi Teräsniska - Täydellinen elämä

Mulle tuli tunne, että nyt haluan kirjottaa blogiin jonkinlainen postauksen, mutta en oikeen keksiny, että mikä ois hyvä aihe kirjottaa. Mulla on tapahtunu pienessä ajassa tosi paljon kaikenlaisia asioita, mutta en oikeen osaa pukee niitä sanoiks. Ajattelin siis kertoa mun tunteista yhden hienon biisin avulla. Tää biisi kertoo mun mielestä tosi hyvin tästä elämästä, mitä me täällä eletään.

Välillä elämä hymyilee ja välillä se näyttää sen synkemmän puolen. Joillakin on elämässä vähän helpompaa ja joillakin vaikeempaa. Vaikkakin kenenkään vaikeita asioita/ongelmia ei voi oikeen verrata toisiinsa. Jokainen kokee asiat eri tavalla. Jokatapauksessa vaikeita asioita ei kannata, eikä saa pitää sisällään. Murheet puolittuu, kun on joku kanssa jakaa ne.

Tällästähän tää elämä siis on: Naurua läpi kyynelten. Joskus itkettää, joskus naurattaa. Täytyy muistaa olla kiitollinen elämästä, vaikka välillä tuntuu, että on ihan turhaa olla täällä. Sillon joutuu ehkä miettiin, että mitkä ne syyt on jatkaa eteenpäin. Joskus kun on tosi vaikeeta, niin yleensä hyvät asiat jää huomaamatta. Sen takia pitääkin muistaa, että elämässä on paljon enemmän hyvää, kun pahaa. Vaikka oliskin vaan joku pieni ilon aihe, niin se riittää. Hyvät asiat voi alkaa myös pienistä asioista.

"Ei niin paljon pahaa, että ei jotain hyvääkin."

Tack allihopa <3 Ootte kaikki huikeita. Hyvää yötä !

Blogin paluun myötä kriisipäivitystä..

Oon siis palaillut tänne blogin puolelle vihdoinkin. :) Johan siinä meni melkein pari kuukautta viime postauksesta.. Oon miettiny tänä aikana, että pidänkö mää tän blogin toiminnassa, vai annanko olla ja poistan kokonaan.. 

Mulla on ollu hirveet paineet ja omantunnon tuskat, kun en oo jaksanu, ehtiny ja viittiny kirjottaa postauksia. Ja siihen liittyenkin moni on kyselly ja sanonu, että "Miks et oo kirjottanu pitkään aikaan, jos blogia pitää, niin sillon pitää kans kirjottaa joka päivä. Koita kirjottaa vähän mielenkiintosempia aiheita." Jne. Oon tajunnu sen, että se on mun oma asia, että koska kirjotan ja koska en. Kuinka usein haluan kirjottaa ja mistä asiasta kirjotan. C'moon, eiköhän jokanen saa tehä blogillansa mitä huvittaa. Eli oon siis koittanu olla armollisempi itteeni kohtaan ja koittanu heittää sen vitutuksen pois, kun en taaskaan saanu kirjotettua mtn.. Eli en ota enää siis minkäänlaisia paineita tästä kirjottamisesta.

Nyt tämän pienen ragehetken jälkeen kerron teille siis mun kesästä, että mitä tuli puuhailtua !

Mun kesään on mahtunu aina paljon kaikenlaista. Tosi paljon ylä- ja alamäkiä. On ollu vähän vaikeempaa, mut sitäkin hauskempaa sitten. Kesän aikana oli siis isostelua riparilla, Powerparkin ja Korkeesaaren reissu, laatuaikaa äitin ja siskon kanssa ja muuttamista. Oon alotellu vähä kevyttä reenaamista pyörätuolissa olon jälkeen. Kesäloma oli kyllä kaikin puolin ihan jees. 

Sit alotin opiskelun siis uudessa koulussa. Kolmen vuoden päästä pitäis valmistua kokiks. Koulu on alkanu mun mielestä tosi hyvin. Mua jännitti ihan hirveesti, että sovellunko porukkaan ja miten mut otetaan mukaan. Mietin kans, että mitenkä ikinä opin liikkuun siellä koulussa ja mitenkä opin kaikki opetettavat asiat. Kaikki on kuitenki sujunu hyvin, eikä olis ollu mtn syytä ottaa kauheeta ressiä tästä asiasta. Luokka on tosi jees, tosi monenlaisia persoonia ja tyylejä. Arvostan meinaan erilaisuutta.. 

Mutta juu, taidan tästä painua pehkuihin, kun huomenna on taas pitkä päivä edessä. Tsemppiä ja hyvää yötä kaikille. <3


"Anna kaikkesi, älä periksi."

"Laskelmieni mukaan sulkijalihas syöpyy." No juu, siis riparilta palattu !

Noniin, nyt on kotiuduttu riparilta. Oli huippumahtava, ihana ja ikimuistonen leiri ! <3 Oujee, ihan tosi jees. Mulla oli ihan paras pikkusryhmä. (: 

Otsikko varmaan ihmetyttää joitakin.. Ollaan siis katottu isosporukalla tosi paljon Youtubesta SinäTuubaPaskaa.. Huh, laadukasta !

En nyt kirjota sen enempää, vaan laitan kuvia tulemahan. (:

<3

Tylsää päivitystä ja leiripakkailuja !

Tulin nopeesti kirjotteleen tänne blogin puolelle, koska huomenna on lähtö sinne riparille. (: En siis pääse kirjottaan postausta tänne pitkiin aikoihin..

Oon ollu nyt perjantaista asti kotilomilla. (: Nää päivät on menny oikeestaan vaan nukkumisessa, pakkaamisessa, ulkona ollessa ja reenaamisessa. Oon käyny nyt joka päivä salilla ja laukonu kiekkoja maaliin. On ollu taas vähä paska fiilis, niin tuo liikkuminen on jälleen auttanu.. 

Tosiaan huomen aamulla alkaa se ripari. Ootan innolla sitä leiriä, että saan tutustua uusiin ihmisiin ja levittää Jumalan sanaa muille ! Toivon, että osaisin olla hyvä isonen niille pikkusille. Toivotaan myös, että saan ne kuriin.. (: Leiri loppuu torstaina 11. päivä, joten siinä paikkeilla tulee sitten varmaan postausta, jossa kerron ehkä vähä tarkemmin leirin tapahtumista. Nyt aattelin kohta puoliin mennä nukkumaan ja toivon, että saisin ees vähän nukuttua.. Täytys kerätä voimia, että jaksaa sitten viettää aikaa ja valvoo niitten riparilaisten kanssa. Uskon todellaki, että siitä leiristä tulee aivan mahtavan kiva, mutta eihän se niin kauheen helppoo silti tule olemaa. Kokopäivätyötä.. Mutta that's cool ! (:

"Joskus tuntuu, että maailma kaatuu päälle, että koko elämä makaa hunningolla.
Eivät auta viisaat neuvot, eivätkä lohdutuksen sanat.
Se on elämää ja elämässä lentää joskus matalalla.
Joskus jopa ihan siipi maassa.
Silti huomenna on tilaa elämälle,
kaikki kaunis palaa vielä, sittenkin.
Ja kerran rauniotkin peittyy kukkasin."

Oikein hyvää yötä kaikille. <3

Riikka, bussit ja leffaan meno ei vaan sovi yhteen..

Ilosesta Riikasta tuli vittuuntunut Riikka. Mikä siinä on, että aina kun mie oon menossa leffaan, niin bussi on myöhässä ! Jouduin jälleen kerran pistää juoksuks, että ehin Plevnaan ajoissa.. Lähin vielä tosi hyvissä ajoin, niin kuin aina. Bussi oli siis 12 minuuttia myöhässä. Oon käyny tänä vuonna kattomassa 3 elokuvaa ja joka kerta on käyny näin.. I'm cursed, niinkuin leffassakin sanottiin.. (: 

Eli joo kävin kattoon sen uuden Dark Skies -leffan. Se oli tosi hyvä, vaikka olinki melkein kuset housussa, kun pelotti niin kauheesti :d En yleensä oo käyny kattomassa minkäänlaisia kauhuleffoja, koska mun mielestä kaikki on kuulostanu aika mauttomilta ja tekastuilta, mutta tän päätin käydä kattomassa, koska tän leffan tuottajana oli Jason Blum. Tämä sama kyseinen henkilö on tuottanu Paranormal Activityt, Sinisterin ja Riivatun. (: 

Tänään oli pitkästä aikaa käynti psykiatrilla. Oli taas jälleen kerran kulunu kauheen pitkä aika viime käynnistä. En oikeen jaksanu tänään puhua sille paljoo, mutta jtn asioita kuitenki.

Tässä pari päivää sitten tajusin, että pikkusten riparihan alkaa jo ens tiistaina. Kauheen nopeesti menny koko kesäkuu.. Jännittää vähäsen, mutta sehän on ihan tervettä ja normaalia. Mutta enköhän mää ne riparilaiset kuriin saa. (: Tää ilta meni siis hartauden viimeistelyssä. 

Nyt suihkuun ja kympiltä alkaa Boys Don't Cry. Se on niin hyvä leffa, vaikka se onkin aika ahdistava ja shokeeraava.. Sen jälkeen peiton alle nukkumaan.

"Jokaisesta aamusta alkaa päivä, jonka sinä elät omalla tavallasi.

Yhden päivän aikana et varmaan pysty ratkaisemaan maailman kaikkia ongelmia.

Tee siitä kuitenkin päivä, joka kannatti elää."


Hyvää yötä kaikille. <3

"Elämässä on hyviä ja huonoja päiviä yhtä paljon. Ne ei vaan tuu peräkkäin."

Taas on vierähtäny monta päivää, että en oo päässy kirjotteleen tänne. Oon koittanu nauttia ulkoilmasta ja samalla oon vähentäny tätä koneella oloo. (:

Mun juhannus meni siis hyvin, vaikka aluks aattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. Olin täällä lastenkodilla yksin, koska kaikki muut nuoret oli kotilomilla.. Olin sit ohjaajan kans ulkona tosi paljon, käytiin pelaan minigolfia, käytiin ulkona syömässä, lenkillä, oltiin ulkona piknikillä ja otettiin rannalla aurinkoo. Oli kyllä oikeesti tosi mukavaa. (: Perjantai-iltana käytiin kattomassa kokkoo Ratinan rannassa. Se oli aika pettymys, koska se oli tositosi pieni ja se palo jo vajaassa puolessa tunnissa.. Oli kuitenki mukavaa olla ihmisten ilmoilla ja kattoo, kuinka ihmiset nautti elämästään. Onneks oli ihana yöohjaaja, niin yöt meni leffoja kattellessa. Syötiin sit samalla pieni yöpala puoli neljän aikaan yöllä, kun iski hirvee nälkä. (Kyllä, tiedän. Yösyöminen lihottaa.)

Nyt tässä lähiaikoina on ollu taas vähän vaikeempaa. On ollu kaikkee mielessä ja sen sellasta. Mutta ehkä se tästä taas helpottaa, kun vaan jaksaa tsempata.. Koitan turvautua tuohon otsikkoon, jonka yksi hyvä ystäväni joskus mulle sano. 

Kohta alkaa tanssitunti ja sen jälkeen meen tekeen salille lihaskuntoreenin. Ehkä sekin parantaa mieltä vähäsen.. (:

Siinä vähän säälittävää kokkoo Ratinan rannassa.. No parempi tuokin on, kuin ei mtn :)

Oli pakko ottaa tuosta kuva, kun se oli niin hienon vanhanaikanen. Tuo on siis Ratinan ja Laukontorin sillalta.

Ja loppuun siis se perinteinen tsemppausteksti (: 


"Etene päivä kerrallaan. Sinä elät jalat maassa. 

Tiedät, että vaikka maailma menee menojaan, niin sinä aloitat uuden päivän jokaisena aamuna."


<3

Hikinen salireeni & lämmin rentouttava sauna

Oli pakko tulla kirjottamaan, vaikka mulla ei kauheesti ookkaan mtn järkevää kirjotettavaa. 

Kävin tänään siis jälleen kerran tutustumassa yhteen terapeuttiin ja tällä kertaa meijän kemiat kohtas ! Oon niin onnellinen, että vihdoinkin mie saan alottaa terapiassa käynnit. :) Eihän tässä terapeutin ettimisessä mennykkään, kun 10 kuukautta.. 

Kävin ton tapaamisen jälkeen sit tekeen puolentoista tunnin salireenin ja nyt on niin hyvä mieli. Reenin jälkeen ihanan rentouttava sauna. Elämä on sittenkin ihanaa. <3

Nyt nokka kohti kaupunkia ja siitä bussilla Oriveteen. Luvassa olis pikkusten vanhempainilta ja toivottiin, että isosetkin pääsis sinne, niin sinne minun matkani siis käypi.. :)

Viettäkää mukava Juhannus ja nauttikaa lämpösestä kelistä ja auringosta, jos sitä meille suinkin suodaan. (:

"Anna kaikkesi, älä periksi."

Happiness

Nyt on taas ollu taukoo kirjottamisesta, mutta eipä tässä oo oikeen ollu mtn kirjoteltavaakaan.. Olin viikonlopun ja alkuviikon kotona ja Pikkumuru oli sit maanantaina meillä hoidossa. (: 

Oon tässä käyny nyt kohta viikon verran salilla reenaamassa. Mie oon niin onnellinen, kun saan vihdoin ja viimein taas käydä normaalisti salilla ja viettää normaalia urheilijan elämää ! Sen huomaa niin paljon omassa henkisessä voinnissa, kun pystyy liikkumaan. Salilla käynti auttaa pitään pään kasassa.

Tän päivän salireeni on jo tehty, joten illan voikin sitten olla ihan rauhassa. Ulkona oloo tietysti, koska siellä on niin ihana ilma. (: 

Hassuteltiin taas vähän murun kanssa.. <3 

Aikasemmassa postauksessahan minä lupasin laittaa aina jokasen kirjotuksen loppuun jonkun kivan ja tsemppaavan tekstin, joten tässä se tulee. (:


"Mene läpi harmaan kiven. Toisille se on mahdotonta, toisille se on yksi haasteista.
Sinä kuulut niihin, jotka uskaltavat heittäytyä mukaan taisteluun ja laittaa itsensä peliin.
Sinä uskallat tavoitella unelmaasi, sinulla on tahdonvoimaa ja kykyä puskea eteenpäin. 
Niinhän se on, että kun riittävästi yrittää, niin kyllä se kivikin siitä murunee."

I'm back, pyörätuolista takasin jalkeille !

Nyt on ehkä mun elämäni tärkein etappi saavutettu ! <3 Uudestaan käveleen opetteleminen on nyt niin hyvällä mallilla, että mie pääsen liikkumaan jo ilman mtn apuvälineitä ! (: Tasapaino on vielä vähän hutera, mutta eiköhän sekin siitä ala korjaantumaan. Lääkäri sano mulle sillon alussa, että kävelyn opettelemisessa menee vähintään puoli vuotta aikaa, mutta meikäläinen on tsempannu ittensä jaloilleen vajaassa neljässä kuukaudessa.

En tiedä, että voitteko ees kuvitella tätä tunnetta, miltä musta tuntuu. Pääsen taas pikkuhiljaa elään normaalia elämää ja tekeen niitä asioita, mitä oon ennenkin tehny. Koko aika mennään eteenpäin. Elämä alkaa sittenkin voittaan.

Oon aika sanaton, koska oon saanu teiltä aivan valtavia tsemppauksia koko tänä aikana. Teidän tsemit on todellakin auttanu mua jaksamaan päivästä toiseen. Tajusin teidän joidenkin avulla, että mulla on sittenkin ympärillä ihmisiä, jotka välittää. En edes osaa kiittää teitä tarpeeks. Toivon kuitenkin, että ymmärrätte kuinka kiitollinen oon.

Iso kiitos siis niille kaikille, jotka jakso tukee ja tsempata mua alusta loppuun saakka ! <3 Ootte korvaamattomia.