"Elämässä on hyviä ja huonoja päiviä yhtä paljon. Ne ei vaan tuu peräkkäin."

Taas on vierähtäny monta päivää, että en oo päässy kirjotteleen tänne. Oon koittanu nauttia ulkoilmasta ja samalla oon vähentäny tätä koneella oloo. (:

Mun juhannus meni siis hyvin, vaikka aluks aattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. Olin täällä lastenkodilla yksin, koska kaikki muut nuoret oli kotilomilla.. Olin sit ohjaajan kans ulkona tosi paljon, käytiin pelaan minigolfia, käytiin ulkona syömässä, lenkillä, oltiin ulkona piknikillä ja otettiin rannalla aurinkoo. Oli kyllä oikeesti tosi mukavaa. (: Perjantai-iltana käytiin kattomassa kokkoo Ratinan rannassa. Se oli aika pettymys, koska se oli tositosi pieni ja se palo jo vajaassa puolessa tunnissa.. Oli kuitenki mukavaa olla ihmisten ilmoilla ja kattoo, kuinka ihmiset nautti elämästään. Onneks oli ihana yöohjaaja, niin yöt meni leffoja kattellessa. Syötiin sit samalla pieni yöpala puoli neljän aikaan yöllä, kun iski hirvee nälkä. (Kyllä, tiedän. Yösyöminen lihottaa.)

Nyt tässä lähiaikoina on ollu taas vähän vaikeempaa. On ollu kaikkee mielessä ja sen sellasta. Mutta ehkä se tästä taas helpottaa, kun vaan jaksaa tsempata.. Koitan turvautua tuohon otsikkoon, jonka yksi hyvä ystäväni joskus mulle sano. 

Kohta alkaa tanssitunti ja sen jälkeen meen tekeen salille lihaskuntoreenin. Ehkä sekin parantaa mieltä vähäsen.. (:

Siinä vähän säälittävää kokkoo Ratinan rannassa.. No parempi tuokin on, kuin ei mtn :)

Oli pakko ottaa tuosta kuva, kun se oli niin hienon vanhanaikanen. Tuo on siis Ratinan ja Laukontorin sillalta.

Ja loppuun siis se perinteinen tsemppausteksti (: 


"Etene päivä kerrallaan. Sinä elät jalat maassa. 

Tiedät, että vaikka maailma menee menojaan, niin sinä aloitat uuden päivän jokaisena aamuna."


<3