Ajattelin tänään kirjottaa tänne blogiin Downin sydroomasta, koska tänään on kansainvälinen Downin syndrooma -päivä. Tää sairaus johtuu kromosomin 21 virheellisestä määrästä. Normaalisti niitä kromosomeja pitäis olla kaks, mutta Downeilla niitä on kolme.
En tunne kauheen montaa ihmistä, joilla ois Downi, mutta tunnen kuitenki muutaman. Pienestä lähtien oon tykänny kehitysvammasista ja varsinkin näistä Downeista. Niillä on suuri paikka mun sydämessä. Ne on aina niin aitoja ja sosiaalisia. Ne ei ikinä peitä niiden tunteita, eikä esitä muuta mitä oikeesti on. Yksinkertasesti ne on rakastettavia ihmisiä. Mun mielestä ne vaan on niin sulosia. Yhtä kauniita kun normaalitkin ihmiset.
Tosi monet ihmiset halveksii kehitysvammasia. Mun on kauhee vaikee ymmärtää sitä. Vaikka ne on erinäkösiä ja ne ei välttämättä aina ymmärrä kaikkee, mutta silti ne on aivan tavallisia ihmisiä niinku muutkin. Ne puhuu, hymyilee, itkee, tuntee kaipausta, nauraa ja niillä on samat ominaisuudet kuin muillakin. Maailmassa on monta Downia, jotka on menestyny pitkälle niiden elämässä. Osa on jopa tunnettuja ulkomailla asti.
Musta tuntuu tosi pahalta kun nään jonkun ihmisen, joka oikeen näkyvästi halveksii Downeja. Ihmiset ei ehkä tuu ajatelleeks, että suurin osa niistä kuitenki tajuaa ja näkee sen, että niitä halveksitaan ja haukutaan. Niillä on kuitenkin samanlainen tunne-elämä kun muillakin. Tosi monet Downit sanoo, että ne tykkää kun katsoo silmiin ja koskee niihin fyysisesti. Kukapa ei tykkäis, koska sehän on ihmiselle ihan luontaista. Tunnen yhen nuoren naisen, jolla on Downin syndrooma. Hän sano mulle kerran, että "Sinä oot ihana, kun katsot minua silmiin, kun puhut minulle ja kosket minuun." Tälläsen lauseen jälkeen tuntu aivan sanoinkuvaamattoman hyvältä..
Oon haaveillu jo pitkään, että saisin tehä vapaaehtoistyötä kehitysvammasten kanssa. Ois molemminpuolin hienoa, kun sais viettää niiden kanssa aikaa ja piristää niiden elämää olemalla läsnä. Monet tykkää, kun lähtee niiden kanssa ulos, koska kaikki ei vaan pääse lähtemään itekseen ulos. Jonakin päivänä mää vielä toteutan tän mun haaveen.
<3
<3
No mä voin ainakin ihan sanoa että olisin taatusti mielummin kehitysvammanen kun 'normaali', ne on paljon onnellisempiakin ku me normaalit ihmiset. Ja tukiperheessä ku oon jonkin verran lapsuudestani viettäny nii tunnenki näitä downeja ja muitakin kehitysvammasia paljon kuten cp vammasia. Ja ne on niin ihania <3 Kerran yks semmonen kehitysvammanen poika ihastukin muhun ja se oli niin sulonen ku se tuli kertomaan siitä mulle. epäonneks sen tukiperhe käynnit lopetettiin sossun taholta melkeen heti sen jälkeen. :( Ja ehdottomasti voin olla kaikkien kehitysvammasten ja myös vaikeasti sairaitten niinku vaikka sosiaalisia tilanteita pelkäävän (en muista sen taudin nimee?) kaveri ihan kaikkien muittenkin ihmisten edessä, en häpeä sellasten kanssa liikkumista yhtään, vaikka aina tuleeki semmosia katseita et mitä vittua? ja ehkä huuteleekin jotain. Mä oon silti aina sellasten tukena jos ne ite sitä haluaa.
VastaaPoistaAivan, oon samaa mieltä ! Tollasia ihmisiä kun sää, on harvassa. Pidä toi asenne (:
VastaaPoistaoon sun kanssa niiiiin samaa mieltä! ihana teksti :)
VastaaPoistaja siskoni kiittää tästä tekstistä :)
PoistaVoi teitä, kiitos paljon ! (: Kerro siskolles terkkuja multa (:
VastaaPoistaSun asenne elämään on musta todellla mahtava! Näät asiat ihanasti, kuten esim. tässä postauksessa tulee ilmi. Ja muutenkin saat olla ittestäs ylpee, kun jaksat kaikista sun vastoinkäymisistä huolimatta jatkaa elämäääs, moni ei siihen pystyis. Ja muutenkin vaikutat tosi ihanalta ja lämpimältä ja aidolta ihmiseltä! Jatka samalla asenteella, niin päset viä tosi pitkälle!
VastaaPoistaHei anteeks, huomasin tän sun kommentin vasta nyt.. Mutta en voi muuta sanoo, kun että KIITOS ! Oon ihan sanaton, koska tää merkkaa mulle niin paljon. Tsemppiä sullekkin ja toivon sulle niin paljon kaikkee hyvää elämään (:
VastaaPoista