perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kiusaaminen

Ajattelin nyt kirjottaa tästä aiheesta, kun tää on ollu pinnalla tosi paljo tänään ja muutenkin. Eli aiheena on tämä yleinen aihe, kiusaaminen.

Mua ei itteeni pahemmin oo kiusattu, mutta kaikkee pientä kuitenki on tapahtunu. Tunnen kuitenki tosi paljo ihmisiä, joita on kiusattu koko ikänsä. En vaan voi käsittää sellasta, miks ihmisten pitää tehä toisten elämästä paskaa kiusaamalla.. Mitä niitten kiusaajien päässä oikeen liikkuu, kun niitten pitää satuttaa toista ihmistä loukkaavilla sanoilla tai jopa fyysisellä väkivallalla.. ? Mun mielestä kiusaaminen on ehkä paskin asia tässä maailmassa ja ihan liian moni joutuu kärsiin siitä. Se jättää niin suuren arven ja jäljen ihmiseen, että sitä on ulkopuolisen vaikee ees käsittää. Ja se jälki jää siihen ihmiseen i-k-u-i-s-e-s-t-i.

Mää tunnen yhen tytön/naisen, jota on kiusattu ekasta luokasta lähtien. Sitä kiusattiin sen vaatetyylistä, musiikkityylistä ja ihan kaikesta mitä se ikinä teki. Kerran se on joutunu jopa väkivallan kohteeks. Tää ihminen sairastu nuorena vaikeeseen masennukseen ja anoreksiaan vaan sen takia, että sitä oli kiusattu niin rajusti. Joka yö se näki kauheeta painajaista siitä, että se kiusaajaporukka hakkas sen verille. 
Mutta, jos tästä asiasta halutaan ettiä positiivisiäkin asioita niin tässä tulee. Siitä ihmisestä näkee sen, kuinka ne koettelemukset on kasvattanu sitä. Siitä on tullu niin vahva ihminen, että siinä on kyllä kadehdittavaa itse kullakin.



"Jonakin päivänä kaduttaa" 
Aivan mahtavan koskettava kirja kiusaamisesta. 
Suosittelen lukemaan !









Rakkaat ihmiset. Rohkasen jokaista teitä puhuun teijän vaikeista asioista. Voin kokemuksesta kertoo, että asiasta puhuminen ja asian esille ottaminen auttaa oikeesti, kun vaan jaksaa uskoo.. 
 Kommentoikaa ja jakakaa rohkeesti mielipiteitänne kiusaamisesta ja kaikesta mistä vaan haluatte !

4 kommenttia:

  1. Tosi hieno postaus Riikka! Oon aivan samaa mieltä, mäkin tunnen ihmisiä joille todellakin on jäänyt kiusaamisesta ikuiset arvet. Ihmistrn pitäis miettiä toimintaansa ja sanomisiaan ja sitä että jotain ihmistä saattaa satuttaa sanat ja teot joita ei ois ees tarkotettu loukkaavaks. Mutta toivon että tää sun rohkea ja niin asiaa oleva kirjotus rohkaisi kaikkia kiusattuja puhumaan asioista jollekkin! ps. tykkään lukee näitä sun kirjotuksia! lisää tälläsiä vaikuttavia mielipidetekstejä! kirjotat älyttömän hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Elsu, kiitos paljon ! (: Et tiedäkkään kuinka paljon tää sun teksti merkkaa mulle.

      Poista
  2. Nojoo muakin on kiusattu ihan siitä 1lk asti. Jossain kohtaa se kävi jo niin rankaks että toivo vaan että kävis jotain huonoo ja kuolis pois. Mutta nyt se on vihdoin vähän alkanu helpottaan ja oon oikeestaa 'onnellinen' siitä että mua on kiusattu, se todella kasvattaa ihmistä. oon syntyny -96 ja välillä ku oon muitten ikästeni seurassa pakostakin rupee miettii et mihin helvetin lasten tarhaan sitä on tullu eksyttyä, ei sillä että olisin itekkää mikään aikunen, ja en siis yleistä kaikkia -96 syntyneitä tähän, mut kiusaaminen on saanut mut ajattelee ja tekee asioita niin erillä tavalla, että että näitten, jotka ei oo mitään pahaa elämässään ikää joutunu kestää,ajattelutavat ja teot vaan tuntuu niin lapselliselta. Mutta toki kiusaaminen on jättäny muhun pahat arvetkin, mulla esimerkiks menee tosi kauan ennen ku uskalla puhua uudelle ihmiselle niin että katon sitä silmiin, muutenkin uusien ihmisten kanssa oleminen on vaikeeta, ja yleensäkki kaikki uusi pistää ahistaa ja stressaa ihan himona, välillä kun kävelen yksin esimerkiks koulun käytävillä musta tuntuu että kaikki joiden ohi kävelen puhuu musta ja nauraa mulle, oon tosi kriittinen omasta ulkonäöstäni ja välillä itken öitäkin sitä et miks mun vartalo on tällänen tai miks mun kasvot ei voi olla yhtä sievät ku muilla. Kirjotit että kiusaaminen voi johtaa jopa anoreksiaan, no mulla kiusaaminen johti lihavien syömishäiriöön, elikkäs söin suruuni ja lihosin, ja siinä uusi kiusaamisen aihe kiusaajille. No on sitä tullu pituuskasvun myötä laihuttuu mut en silti edelleenkään pidä vartalostani tai mistään itessäni. Kiusatun arki tosissaan on vaikeeta siitä huolimatta vaikka se kiusaaminen ois jo lähes tulkoo loppunu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin niin kuvitella ton tunteen, mikä sulla on. Määkin oon "onnellinen", että mulla on ollu vaikeita asioita elämässä, koska niiden kautta tulee todellakin vahvaks ihmiseks. Oon niin samaa mieltä sun kanssa tosta, että ne jotka ei oo ikinä joutunu kokeen elämässään vaikeita asioita, niin ne ei vaan tajua ja on ihan vitun lapsellisia. Niiden elämässä suurin ongelma on tyyliin se, kun kynsi lohkee.. Oot tosi rohkee, kun uskalsit kirjottaa omista tapahtumista ja tunteista. Tän tekstin mukaan sain sellasen käsityksen, että oot todellaki vahva ihminen !

      Poista