Kerron nyt tässä siitä onnettomuudesta minkä takia jouduin pyörätuoliin, kun tästä asiasta mainitsin tossa ekassa blogitekstissä.. Ajattelin, että tää on hyvä päivä kirjottaa tästä, kun tänään on kulunu tasan kuukausi siitä onnettomuudesta. Olin siis laskettelemassa ja sit joku poika törmäs muhun takaapäin. Lensin siitä pari metriä ja menetin tajuntani. Siitä sitte ambulanssilla sairaalaan ja diagnoosina tuli vakava aivotärähdys, niskarevähdys ja jonkinlainen hermovaurio selkään. Mulla on lantiosta alaspäin raajat tunnottomana, enkä tietenkään sen takia pysty liikuttaan niitä. Jokatapauksessa, ajan kanssa ja ahkeralla fysioterapialla pitäis saada taas jalat toimiin..
Tälläsen tapahtuman jälkeen elämä muuttuu kertaheitolla aivan totaalisesti. Et pärjää normaaleissa arkipäivän asioissa yksin, koska tarviit melkein jokaisessa asiassa apua. Oot riippuvainen toisiin ihmisiin kaikessa mitä sää teet.
Alussa kun kuulin, että joudun pyörätuoliin, niin ajattelin, että ei se nyt niin paha juttu oo. Mutta kun pari päivää on joutunu tässä istumaan, niin sillon sen oikeesti tajuaa. En olis ikinä uskonu, että tää sattuu mun kohalle. Oon tosi usein miettiny, et miks juuri minä. Jokainen voi varmaan kuvitella, että kuinka pahalta tää tuntuu..
Helppoo tää ei tuu todellakaan oleen, mutta nyt ei oo muuta vaihtoehtoo, kun olla vahva. Vaikka kuinka tekis mieli antaa kaiken olla ja luovuttaa, niin siltikään ei saa antaa periks ! Oon oppinu tässä elämäni aikana, että kaikesta selviää, vaikka silti ei tunnu, kun maailma koettelee. Oon selviytyny tosi monesta vaikeesta asiasta, niin enköhän mää tästäki selviä. Koitan ajatella silleen, että jokasen vastoinkäymisen jälkeen mää oon entistä vahvempi. :>
Tähän loppuun vielä yks biisi, joka on inspiroinu mua tänään (:
Alussa kun kuulin, että joudun pyörätuoliin, niin ajattelin, että ei se nyt niin paha juttu oo. Mutta kun pari päivää on joutunu tässä istumaan, niin sillon sen oikeesti tajuaa. En olis ikinä uskonu, että tää sattuu mun kohalle. Oon tosi usein miettiny, et miks juuri minä. Jokainen voi varmaan kuvitella, että kuinka pahalta tää tuntuu..
Helppoo tää ei tuu todellakaan oleen, mutta nyt ei oo muuta vaihtoehtoo, kun olla vahva. Vaikka kuinka tekis mieli antaa kaiken olla ja luovuttaa, niin siltikään ei saa antaa periks ! Oon oppinu tässä elämäni aikana, että kaikesta selviää, vaikka silti ei tunnu, kun maailma koettelee. Oon selviytyny tosi monesta vaikeesta asiasta, niin enköhän mää tästäki selviä. Koitan ajatella silleen, että jokasen vastoinkäymisen jälkeen mää oon entistä vahvempi. :>
Tähän loppuun vielä yks biisi, joka on inspiroinu mua tänään (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti