Taivaan kirkkain tähti

Ja niin isästä tuli enkeli..

"Kai minustakin kerran tulee enkeli, niin minulle sanottiin, ihan varmasti sanottiin. "Sinä olet sen laatuinen ihminen, josta tulee isona enkeli", isä sanoi. Ja sellainen ihminen oli isäkin. Ja sitte kun minä olen iso, niin me yhdessä lohdutamme surullisia enkeleitä, tai lennätämme heidät paikkaan, joissa sadetta kaivataan.

Vesi menee kengästä läpi ja minä ihmettelen miksei isä lohduta enkeleitä, tai vie heitä muualle, sillä minulla on vettä jo tarpeeksi. Entä jos isäkin on surullinen, kuka häntä lohduttaa ? Minun täytyy päästä pian isän perään, ettei hän joutuisi kovin kauaa muiden enkeleiden kanssa suremaan. Mutta miten minä saan isän kiinni ? Isä sanoi, että ensin minun täytyy kasvaa isoksi ja sitten kun minun aikani tulee ja sitten kun olen tarpeeksi iso, niin sitten minustakin tulee enkeli.

Halasin isää ja menin nukkumaan. Aamulla isä olikin tullut enkeliksi. En minä sitä enkeliä nähnyt tai mitään, mutta isä oli kertonut minulle, että kun hän on kylmä eikä enää liiku, niin silloin minä tiedän, että nyt hän on muuttunut enkeliksi.

Ja nyt minä yritin keksiä, miten minusta tulisi nopeammin enkeli, että pääsisin äkkiä lohduttamaan isää. Ja sitten minä keksin, että jos minäkin olen kylmä, enkä liiku, niin ehkä minäkin muutun enkeliksi. Joten minä juoksin taloon ja menin pakastimelle. Tyhjensin sen tyhjäksi, menin sinne ja pistin kannen kiinni. Hui kamala miten kylmä siellä oli, mutta minä halusin äkkiä isän luo, joten pysyin siellä. Vähän ajan päästä minä en pystynyt enää liikkumaan ja tiesin, että kohta minustakin tulee enkeli. Olin iloinen, vaikka minulla olikin hirmu kylmä.

Mutta sitten yhtäkkiä tuli lämmin ja näin miten isä avasi pakastimen ja nosti minut sieltä pois. Minä ihmettelin, että eikö isä ollutkaan enkeli. Isä sanoi, että kyllä hän oli, mutta hän tuli minun luokseni, että minusta ei tulisi vielä enkeliä. Sillä hän sanoi, että ei kukaan tule enkeliksi, jos ei ole vielä tarpeeksi iso. Isä pärjää kyllä taivaassa. Niin isä lämmitti minua, ja nukahdin hänen syliinsä. Ja kun minä heräsin, niin päätin äkkiä kasvaa isoksi, että minustakin tulisi enkeli."

Ajattelin tänään kirjottaa tänne mun isästä. Laitoin tohon alkuun tarinan, joka on koskettanu mua tosi syvästi. Toi tarina on yks parhaimmista. Mää oon tässä menneinä päivinä miettiny tosi paljo iskää ja että mitä kaikkee me oltas vielä koettu yhessä, jos iskä olis vielä elossa. Mulla on tarkotuksena tehä tästä sellanen ilonen ja positiivinen muistokirjotus, mutta haluan silti näyttää mun ikävän iskää kohtaan vähän surullisemmillakin teksteillä ja kuvilla. 

 Oon ollu pienestä asti isin tyttö. Ajeltiin iskän kanssa yhessä kaikennäkösillä ajoneuvoilla, maalailtiin kaikenlaista, entisöitiin huonekaluja, tuunailtiin pyöriä, käytiin puumettällä, tehtiin polttopuita, käytiin yhessä Lapissa ja tehtiin vaikka mitä ! Tää lista vois jatkua vaikka loputtomiin, mutta tässä tuli ne tärkeimmät muistot. Muistan, kuinka iskä pilaili aina kaikesta. Vaikka oli joku vaikee asia, niin aina iskän piti siitäki vääntää jtn hassua. Kadehdin kyllä iskän elämän asennetta ja huumorintajua. Oon kyllä onneks periny aika hyvin iskän huumorintajun ja kuulemma paljo luonteenpiirteitäkin.

Käytiin isin kanssa ostamassa mulle yhessä mopo viime keväänä ja sillon oli puhetta, että ens kesäks hankitaan mulle sitten kulmien komein kevari. Se ei sitten ollukkaan enään mahollista, koska iskä nukku pois Elokuussa 2012. Ostin kuitenki sellasen kevarin, mitä oltiin yhessä iskän kanssa katottu. Nyt voin olla onnellinen, koska tiedän, että se kevari on mun ja iskän yhteinen unelma. Ja kun ajan sillä, niin tiedän, että iskä suojelee mua taivaasta käsin, että mulle ei voi tapahtua mtn pahaa. <3

Tottakai mulla on huonojaki muistoja iskästä, mutta niitä on kaikilla. Niitä ei saa ajatella liikaa, ettei ne peittoo niitä hyviä yhteisiä muistoja. Jotkut ihmettelee, että miten pystyn välittään isästäni niin paljo, vaikka se oli tehny paljo tyhmiäkin asioita. Mutta, vaikka iskässä oli niitä huonojakin puolia, niin voin silti ylpeenä sanoo, että mulla oli hyvä isä. Joskus jopa sanonki, että maailman ihanin ja parhain isä. 

Sinä päivänä, kun iskä kuoli, niin päätin, että otan jonkinlaisen muistotatuoinnin. Ajattelin, että otan sen sillon, kun iskän kuolemasta on 2 vuotta. Sillon oon myös täysikänen. Haluaisin ottaa sen jo aikasemmin, mutta en tiedä, että tekeekö tatuointiliikkeet tatskoja alaikäsille..

Aina, kun meen pimeellä ulos, niin katon tähtitaivaalle. Siellä oleva isoin ja kirkkain tähti on iskä. Mulla on mun iskää aivan valtava ikävä, mutta koitan ajatella niin, että se seuraa ja suojelee mua ja mun siskoo sieltä taivaasta käsin. Uskon, että kyllä me iskän kanssa vielä nähään. <3

Tärkein muisto, mikä iskästä jäi on sen sormus. Iskä piti sitä aina peukussa. Nyt se on pujotettunu ketjuun, joka kulkee mun kaulassa. <3