Otsikko varmaan kertoo jo aika paljon tän hetkisistä ajatuksista.. Oon väsyny tähän jokapäiväseen paskaan. Aina ihmisten pitää valittaa mulle kaikesta. Kuinka teen asiat väärin ja kuinka en osaa tehä mtn oikein.
Oon niin vitun kyllästyny siihen, että ihmiset odottaa multa ihan liikoja. Ne varmaan olettaa, että oon joku kone, joka kestää kaiken mitä ikinä tulee vastaan. En muka ikinä edes sais näyttää tunteitani. Mun pitäis ottaa kaikki asiat aina tyynesti vastaan ja hymyillä nätisti, niinku kiltit tytöt.
Miksei ihmiset voi kohdella mua samalla lailla, kun muitakin. Vaikka mulla on kaikenlaisia sairauksia ja ongelmia, niin en oo yhtään sen huonompi ihminen. Mulla on omat mielipiteet, oma tahto ja tunteet, niinku muillakin. Miks jotkut ihmiset ei vaan voi joskus pysähtyä miettiin, että miten toisia kuuluu kohdella. Kukaan ihminen ei kestä määräänsä enempää loukkauksia, turhanaikasta valitusta eikä muutakaan huonoo kohtelua.
En kertakaikkiaan jaksa tätä enää. Kukaan ei ikinä kysy multa, että "Mitä sulle kuuluu ? Onko kaikki hyvin ? Haluatko puhua ?"
Sananl. 31:8 "Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille."
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista