Onnellinen loppu päivälle.

Tänään oli kyllä jälleen TOSI rankka ja kiireinen päivä. Mutta kaiken sen työn, vaivan ja pelon jälkeen saatiin olla tyytyväisiä hyvästä lopputuloksesta. <3

Varotan tässä alkuun, että tää on sit aika rankkaa luettavaa.. 

Eli sain iltapäivällä viestiä yheltä vanhalta hyvältä kaverilta. Siinä viestissä luki, että "Nyt se tapahtuu, kiitti kaikesta. <3" Olin sit aluks sillee, että mitä vittua se nyt meinaa, mutta sitte onneks tajusin, että ei helvetti soikoon nyt se tekee sen. Se oli jo aikasemmin puhunu, että kuinka helppoo ois vaan tappaa ittensä.. Se sai siinä vaiheessa ammattiapua ja se lupas mulle, ettei se tee itelleen mtn tyhmää. Jokatapauksessa, siitä sitte etin äkkiä netistä sen lastenkodin numeron missä se oli sijotuksessa ja soitin siihen, että tietääkö ne missä se tyttö tällä hetkellä on. Kerroin niille, että olin saanu tälläsen viestin vähä aika sitte. Ne sano sit, että se oli lähteny tunti sitte kotilomille kotiinsa. Soitin sit äkkiä sen tytön äitille ja se sano, että "Tyttö seisoo meijän talon katolla, eikä se kuuntele ketään !" Sen äiti oli soittanu jo poliisille ja ne oli matkalla. Tän tytön äiti oli itte tietysti poissatolaltaan ja ihan hädissään.. En tienny enää yhtään, että mitä mää oisin tehny. Olin itekki jo niin epäluulonen ja vähän ehkä hädissäni.. 

En tiedä miks, mutta mulle tuli yhtäkkiä mieleen, et ei helvetti mää soitan siihen tytön kännykkään. Olin ihan varma, että se ei vastaa kenellekkään, mutta se vastas. Koitin pysyä ite rauhallisena ja puhua sille järkee. Puhuttiin melkein tunnin verran, sit lopetettiin puhelu ja tyttö käveli omin jaloin tikkaita pitkin takasin maantasalle ja juoksi äitinsä syliin. 

En oo ikinä joutunu noin ison paikan eteen. Mietin, että miten ikinä selviän tästä, jos tää nyt päättyy huonosti.. Rupesin jo syyllistään itteeni, vaikka mitään peruuttamatonta ei ollu vielä tapahtunu. Tuntu ihan hirveeltä, kun meillä oli 75 km välimatkaa ja voitiin puhua vaan puhelimen välityksellä. En tiedä mitä oisin tehny, jos siinä ois käyny toisin. Nyt tyttö saa tarvitsemaansa hoitoo ja pääsee pikkuhiljaa elämässä eteenpäin. Voin kokemuksesta sanoo, että se vie aikaa, mutta kaikki on mahollista jos vaan jaksaa ite uskoo ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

 Nyt on itellä aika rankka ja väsyny fiilis, mutta samalla oon tosi onnellinen, että tää päätty näin hyvin. En oo ite vielä kokenu, että oisin toiminu jotenki sankarillisesti tai jtn, mutta tosi moni mulle niin sano. Ehkä kun tästä alusta selviää, niin sitä rupee tajuaan, että kuinka tärkeen työn sitä tänään teki. 

Nyt täytyy vaan koittaa olla positiivinen, eikä sais miettiä asiaa liikaa. Nyt suihkuun ja iltapalaa, sitte The Voice of Finland ja C.S.I Miami ja sen jälkeen peiton alle nukkumaan. Kyllä tää tästä. Tää lause kuulostaa aina niin turhalta ja tyhmältä, mutta se oikeesti pitää paikkaansa. Eli asioilla on tapana järjestyä ja kaikesta selviää.

 Viikonloppuna ois tarkotus olla vaan ja kattoo leffoja. Ehkä vähä Subwayta kans.. :) Nyt Rimpula toivottelee teille kaikille hyvää loppuiltaa ja hyviä öitä ! Nauttikaa viikonlopusta ja kevätauringosta, jos sitä vaan suinkin viikonlopun aikana saadaan. <3