Tänään tulee vähän lyhyempää tekstiä, koska ei oo kauheesti mtn asiaa. Tai on asiaa, mutta ei sellasta mitä vois jakaa täällä kaikille.. Mutta tänään päivä alko Bodymindilla ja se menin ihan jees.. Tänään ei oo ollu mikään hyvä päivä, koska ohjaajat on löytäny joka asiasta taas jtn valitettavaa. On ne mullekki valittanu, mutta mua ärsyttää se, kun muille nuorille valitetaan kaikesta aivan turhasta. Miksei asioita vaan voi sanoo ystävällisesti ? Miks asiat pitää sanoo aina niin vittumaisesti ja negatiivisesti. Nää nuoremmat ei ota opikseen yhtään mistään, jos niistä asioita sanotaan tällä tavalla, päinvastoin. Ei mua ainakaan kiinnostais totella ja muuttaa tapojani, jos ohjaajilta ei löydy yhtään asiallisuutta.. Minkä takia meiltä vaaditaan kohteliaisuutta, kunnioitusta ja avoimuutta, jos edes ohjaajat ei osaa näitä asioita. Näiden ohjaajien pitäis näyttää näille nuoremmille hyvää esimerkkiä, että miten käyttäydytään ja miten hommat hoidetaan kunnialla.. Pistää oikeesti vituttaan tollanen.
Nyt tämä angstaushetki on päättynyt ja jatketaan muilla aiheilla.. Tänään on miettiny tosi paljo iskää. Mulla on vaan niin valtava ikävä sitä, että en tiedä mitä tekesin. Mulla ei oo ehkä ikinä ollu näin ikävä ketään kuollutta ihmistä. Oon itkeny ihan sikana. Oon koittanu piristää itteeni ja miettiä, että iskä näkee mut kyllä ja suojelee mua tuolta taivaasta. Se on kyllä aika vaikeeta miettiä tollasessa tilanteessa positiivisesti, kun on niin paha olla, mutta jokaisesta vaikeesta asiasta pitää kuitenki aina löytää jtn hyvää. Niinkun vanha sanontakin kuuluu, että "Ei niin paljon pahaa, ettei jtn hyvääkin." Kuulostaa hassulta, mutta niin se menee.. Mulla on sua iskä vaan niin kauhee ikävä.. <3
Oon koittanu tehä tänään myös vähän portfolioo ja lukenu ruotsin kokeeseen. Pää on kyllä ihan täynnä svenskaa.. Toivottavasti uurastus palkitaan ja koe menee hyvin. (:
Huomenna tulee oleen tosi rankka päivä. En halua kirjottaa tähän siitä, koska se on niin henkilökohtanen asia. Ja jos kirjottaisin siitä tähän, niin sen jälkeen mulle satelis monta kiusallista ja kipeetä kysymystä.. Pelottaa ja ahistaa kuitenki aika paljon, enkä millään haluais mennä sinne paikkaan.. Vaikeetkin asiat on kuitenki kohdattava ennemmin tai myöhemmin. Eiköhän tästäkin selvitä, niin kun kaikesta muustakin. Jos ei hyvin, niin sitten vähän huonommin.. Tulevaisuudessa voin sitten ajatella, että noin meikäläinen selvis tostakin asiasta ja elämä jatku entiseen tapaan.. :>
Poika ei tullu tänä vuonna Tampereella, mutta hopee ei oo häpee. Saa kyllä olla niin ylpee Tapparan pojista, että suuri hatun nosto heille ja kiitos huippukaudesta ! <3
Kirjotin tohon tekstin alkuun, että tästä tulee lyhyempää tekstiä, mutta kyllä sitä asiaa sittenkin riitti.. (: Nyt toivottelen oikein hyviä öitä kaikille höpönassuille ! Minä pomppaan kohta puoliin peiton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti